»En tiedä — pelkästä ystävällisyydestä.»
»Sitä en usko!» kivahti Frank, päätään pudistaen. »Minä — minä toivoisin, ettei hän olisi sitä tuonutkaan! Suo anteeksi! Olenko loukannut sinua?» lisäsi hän katuvasti.
»Et», tyynnytteli Stella häntä, purskahtaen nauramaan. »Et yhtään, sinä poika-hupakko.»
»Olen iloissani siitä, ettet pidä hänestä. En näet tahtoisi vihata ketään, josta sinä pidät.»
»No sitten», sanoi Stella, »koska on synti vihata ketään ja koska minun on autettava sinua olemaan hyvä, on minun parasta pitää herra Adelstonesta».
»Taivas varjelkoon!» pääsi pojalta niin jyrkästi, niin kiihkoisesti, että Stella säpsähti.
»Sinä olet paha poika!» varoitti Stella hymyillen.
»Niin olen», vastasi Frank vakavasti, ja hänen huulensa värähtivät. »Mutta jos mikään voi saada minut paremmaksi, niin oleskelu sinun läheisyydessäsi sen tekee. Ethän ole loukkautunut?»
»En ollenkaan», selitti Stella naurahtaen; »mutta kohta loukkaudun, minkä vuoksi sinun on parasta mennä nukkumaan. Huoneesi on täydessä kunnossa, ja sinä näytät väsyneeltä.» Hän ojensi pojalle kätensä, toivottaen: »Hyvää yötä!»
»Hyvää yötä!» kertasi Frank, poistuen huoneesta. »Sano puolestani isälle hyvää yötä!»