»Oletpa sinä malttamaton poika», huudahti Stella, purskahtaen nauruun.
»No, nyt olen valmis.»
»Mennään joelle», ehdotti poika. »Siellä on joku onkimassa; ainakin hän on onkivinaan, mutta tähyilee yhtenään tännepäin, niin että en usko hänen saavan paljoakaan huvia ongestaan.»
»Minkälainen hän on?» uteli Stella.
»Nuori, pitkä ja komea mies, ruskeapukuinen, keltaviiksinen.»
Stellan kasvot punehtuivat ja hän vilkaisi setäänsä. »Mennään», hän sanoi. »Arvaan, kuka hän on. Hän on loordi Trevorne.»
»Loordi Trevorne!» huudahti Frank. »Todellako? Olisipa hauska nähdä häntä! Tunnetko hänet, Stella?»
»Kyllä — hieman», myönsi Stella arasti. »Vähän.»
»Olen kuullut niin paljon loordi Trevornesta», jatkoi Frank innostuneena. »Lontoossa tuntee hänet joka mies. Hän on suurenmoinen pomo, eikö olekin?»
»Kylläpä sinä opetat minulle sanoja», sanoi Stella naurahtaen. »Onko hän sellainen ’pomo’, kuten sinä häntä nimitit?»
»On varmasti; hän on mukana joka paikassa. Hän ajaa nelivaljakkoa, hänellä on kaksi Englannin parasta kilpahevosta ja lisäksi pursi. Näetkö, hän on Lontoon pidetyimpiä miehiä. Malta, olen kuullut hänestä vielä jotakin. Ahaa, niin, hän aikoo mennä naimisiin.»