Loordi Grayford taas ei ollut poistunut, koska Leycester oli edelleen kotosalla.
Kuin keskinäisestä sopimuksesta tiesivät kaikki, että Leycesterillä oli täydellinen toimintavapaus, että hän sai tulla ja mennä mielensä mukaan ja ettei hänen tekojaan voitu edeltäpäin laskea. He olivat yhtä hämmästyneitä kuin kiitollisia, jos hän liittyi heihin, kun mentiin ajelulle tai kävelyretkelle, eivätkä vähääkään kummastelleet, jos hän katosi ilmoittamatta kellekään mitään aikeistaan. Lady Wyndward kesti sen kaiken hyvin kärsivällisesti; hän tiesi lady Longforthin puhuneen totta sanoessaan, että oli hyödytöntä koettaa ohjata Leycesteriä; mutta hän kuiskasi vanhalle kreivittärelle muutamia sanoja:
»Nyt on jotakin huonosti.»
»Tietysti on, hyvä Ethel», vastasi vanha rouva, »on aina, kun hän vain on kysymyksessä. Hänellä on joku kepponen mielessään, siitä olen yhtä varma kuin sinäkin. Mutta mitäpä siitä; se järjestyy kyllä aikanaan.»
»Mutta järjestyykö se?» epäili lady Wyndward huokaisten.
»Kyllä, niin luulen; ja Lenore on yhtä mieltä kanssani, sillä muuten hän ei olisi enää täällä.»
»Hän teki kovin hyvästi, kun jäi», arveli lady Wyndward.
»Kerrassaan hyvin!» myönsi lady Longforth. »Se tuntuu rohkaisevalta. Olen varma siitä, ettei hän olisi jäänyt, jollei hänellä olisi ollut syytä siihen. Niin, Ethel, kyllä kaikki käy hyvin; Leycester menee avioliittoon Lenoren kanssa tai pikemminkin Lenore Leycesterin kanssa, ja he asettuvat paikoilleen, ja — enpä muista, oletko pyytänyt minua esikoisen kummiksi?»
Lady Wyndward koetti pysyä rohkeana ja luottavana, mutta häntä pelotti. Häntä hämmästytti se seikka, että Lenore ei poistunut. Hänellä ei ollut aavistustakaan ylpeän kaunottaren ja Jasper Adelstonen välisestä kohtauksesta.
Entä Lenore! Hänessä oli tapahtunut suuri muutos. Hän tuskin kykeni itsekään käsittämään sitä. Istuessaan iltaisin peilinsä edessä hän kyseli itseltään, mitä se merkitsi. Oliko tosiaan totta, että hän rakasti loordi Trevornea? Niin, hänen oli pakko myöntää rakastavansa Leycesteriä niin intohimoisesti, että se oli pikemmin tuskallista kuin riemuisaa. Hän ei ollut tietänyt, kuinka voimakas hänen tunteensa oli, ennenkuin silloin, kun hän oli piilossa puiden takana joen rannalla ja kuuli Leycesterin kuiskivan lemmensanoja toiselle naiselle.