»Tapaturma?» kertasi Lenore.
»Niin», vastasi Leycester yksinkertaisesti. »Eräs nuori ystäväni putosi jokeen, ja minä menin hänen seurakseen, vain seuran vuoksi.»
»Ymmärrän», sanoi Lenore hymyillen, »hyppäsitte veteen häntä pelastamaan».
»No, se olisi kovin korkealentoinen sana», pilaili Leycester.
»Mutta se on totta. Saanko kysyä hänen nimeään?»
Leycester sivalsi sammalkappaleen irti kiviseltä kaiteelta ja empi hetkisen. »Hänen nimensä on Frank», vastasi hän sitten, »Frank Etheredge».
»Kaunis nimi; en muista sitä kuulleeni. Toivon, että hän on kiitollinen.»
»Niin minäkin», virkkoi Leycester, kääntyen poispäin. »Menen muuttamaan vaatteita», lisäsi hän sitten.
»Etheredge?» kertasi lady Longforth hänen poistuttuaan.
»Sehän on juuri sen sievän, tummasilmäisen tytön nimi, joka oli tuonnottain täällä päivällisillä.»