»Paras puolesi, Charlie», sanoi hän, »on, että sinuun voi aina luottaa.»
Loordi Grayford vastusteli:
»Ei, ei, Charlie», hän pyyteli. »Tunnen tuon fraasin niin hyvin; sinun oli aina tapana käyttää sitä, kun oli tehtävä jokin erikoisen ilkeä temppu ennen vanhaan. Suoraan sanoen, olen nyt tehnyt parannuksen enkä enää suostu auttamaan sinua missään hullutuksissa.»
»Tämä ei ole hullutusta», sanoi Leycester; »— Oi, mene ulos vähäksi aikaa, Oliver, en tarvitse sinua; — tämä ei ole hullutusta, Charlie; tämä on järkevintä, mitä olen tehnyt elämäni aikana.»
»Todellako?»
»Kyllä vain. Kas niin! Aion lähteä Lontooseen.»
»Arvasin sen. Lontoo-parka!»
»Lopeta tuo ja kuuntele minua — en voi menettää hetkeäkään. Haluan, että teet minulle erään hienotunteisuutta vaativan palveluksen.»
»Kieltäydyn. Mikä se on?» vastasi loordi Grayford epäloogisesti.
»Hyvin yksinkertaista. Haluan sinun toimittavan kirjelapun puolestani.»