Hän tuijotti sitä hetkisen, ikäänkuin se olisi puraissut häntä. Sitten hän viskasi sen pois ja juoksi Stellan luokse. »Stella, meidät on houkuteltu ansaan! Tule! Riennä!» hän kehoitti.
Stella hypähti pystyyn ja lähti vaistomaisesti ovea kohti. Mutta ennenkuin hän oli ehtinyt astua kahta askelta, avautui ovi ja heidän edessään seisoi Jasper Adelstone.
XXVII.
Jasper Adelstone sulki oven jälkeensä ja jäi seisomaan katsellen heitä. Hänen kasvonsa olivat hyvin kalpeat, huulet puristettu tiukasti yhteen, ja hänen ilmeistään kuvastui päättäväisyys, jonka Stella oli usein pannut merkille.
Nyt se ilme tuntui hänestä pahaenteiseltä; mutta hän silmäili Adelstonea näyttämättä vähääkään pelokkaalta. Hän loi mieheen ylpeän, kysyvän katseen.
»Herra Adelstone», hän sanoi hiljaa, selvästi, närkästyneesti, »mitä tämä tarkoittaa?»
Ennenkuin Jasper ennätti vastata, astui Frank heidän väliinsä ja pysähtyi miehen eteen, kasvot punaisina ja silmät säkenöiden. »Niin! Mitä tämä tarkoittaa, herra Adelstone?» hän kertasi. »Miksi olette toimittanut meidät tänne — ansaan?»
Jasper Adelstone vain vilkaisi häneen ja katsoi sitten Stellaan. »Pelkään, että olen loukannut teitä», virkkoi hän rauhallisesti, silmäillen häntä tutkivasti.
»Loukannut!» kertasi Stella hämmästyneenä ja suuttuneena. »Ei ole kysymys loukkauksesta, herra Adelstone. Tämä — tämä, mitä olette tehnyt, on ilkityö.»
Jasper pudisti päätään vakavan näköisenä. »Se ei ole ilkityö; sitä ei oltu aiottu ilkityöksi, Stella —».