»Tästä tuomiosta ryhtyi häntä pelastamaan eräs mies, jota te olette ruoskinut halveksivilla sanoillanne.»
»Oletteko tehnyt sen?» kysyi Stella, kääntyen katsomaan häntä.
»Kyllä. Ilman minua hän olisi tällä hetkellä palvelemassa rangaistustaan, loukatun lain oikeutettua tuomiota.»
Stella katsahti häntä kauhusta laajentunein silmin. »Ja hän — hän on tietänyt sen?» hän änkytti.
»Ei. Hän ei ole sitä tietänyt; hän ei tiedä sitä nytkään.»
Stella huokaisi; sitten häntä puistatti, kun hän muisti, kuinka Frank-poika oli loukannut ja ärsyttänyt tätä vaiteliasta, heltymätöntä miestä, joka oli pelastanut hänet rikosvangin kohtalosta. »Hän ei ole sitä tietänyt!» hän kuiskasi. »Antakaa hänelle anteeksi!»
»Poika ei merkitse minulle mitään», jatkoi Adelstone. »Minulla ei ole mitään anteeksiannettavaa. Hyttysen hyökkäyksestä ei suututa; hyönteinen pyyhkäistään pois tai annetaan sen olla, kuinka kulloinkin sattuu. Tämä poika ei merkitse minulle mitään. Mikäli asia koskee vain häntä, olisin voinut antaa rangaistuksen häntä kohdata. Pelastin hänet, en hänen itsensä vuoksi, vaan erään toisen tähden.»
Stella nojautui ovea vasten. Hän alkoi tuntea verkon paulojen vetäytyvän yhä tiukemmalle ympärilleen.
»Toisen tähden», jatkoi Jasper. »Pelastin hänet teidän tähtenne.»
»Olen hyvin kiitollinen», kuiskasi Stella.