»En tavoitellut kiitollisuuttanne; en edes halunnut, että olisitte tietänyt minun tehneen sen. Ette te eikä hän olisi koskaan saanut vihiäkään siitä, jollei tätä olisi tapahtunut. Se olisi mennyt kanssani hautaan — salaisuutena. Se olisi sen tehnyt, vaikka olisittekin evännyt minulta rakkautenne, vaikka olisittekin antanut sydämenne toiselle miehelle — jos se toinen olisi ollut arvoisenne.» Stellan kasvot lehahtivat punaisiksi, ja hänen silmänsä välähtivät, mutta hän muisti, mitä kaikkea Jasper oli tehnyt, ja kääntyi toisaalle. »Jos tuo toinen olisi ollut sellainen, että hän olisi voinut turvata onnenne, olisin minä mennyt tieheni ja pysynyt vaiti; mutta asia ei ole niin. Tämä mies, tämä loordi Trevorne syöksee teidät onnettomuuteen ja minun täytyy, minä tahdon pelastaa teidät häneltä. Juuri hän on tehnyt tämän paljastuksen välttämättömäksi.»
»Olen hyvin kiitollinen», äänsi Stella vihdoin. Hän ei vielä nytkään tajunnut, kuinka suuresti hän ja hänen omaisensa olivat tuon miehen vallassa. »Käsitän täydelleen kuinka paljon olette tehnyt hyväksemme, ja olen pahoillani siitä, että — että puhuin sillä tavalla, vaikka minua kovasti ärsytettiinkin.»
»Mitä minun olisi pitänyt tehdä?» huomautti Jasper. »Olisiko minun pitänyt pysyä toimettomana ja katsoa, kun te ajaudutte tuhoon?»
»Minä en kulje tuhoa kohti», intti tyttö huolestuneen näköisenä. »Te ette tunne loordi Trevornea — ette tunne. Mutta älkäämme puhuko siitä!» katkaisi hän äkkiä puheensa. »Nyt lähden. Olen hyvin kiitollinen ja — ja — toivon, että annatte anteeksi kaiken tapahtuneen!»
»Annan anteeksi kaikki — kaikki», vakuutti Jasper ponnekkaasti, »jos te käännytte takaisin, jos palaatte kotiinne ja lupaatte, ettei siitä, mitä hän on pyytänyt teitä tekemään, tule mitään.»
Stella pyörähti häneen päin. »Teillä ei ole oikeutta —» Sitten hän pysähtyi. Jasperin kasvojen ilme sai hänet äkkiä pelkäämään. »En voi tehdä sitä», jatkoi hän väkinäisesti.
»Älkää pakottako minua», pyyteli Adelstone. »Ettehän pakota minua turvautumaan voimakeinoihin? Puhutte kiitollisuudesta; mutta minä en luota siihen. Jos te olisitte todella kiitollinen minulle, niin kääntyisitte takaisin; mutta te ette ole. En voi luottaa kiitollisuuteen.» Sitten hän astahti lähemmäksi Stellaa, ja hänen äänensä aleni. »Stella, olen vannonut, että siitä ei tule mitään, että hän ei saa teitä! En voi rikkoa valaani. Ettekö ymmärrä?»
»En! Tiedän, että te ette voi estää minua», vastasi Stella, pudistaen päätään.
»Minä voin», intti Jasper. »Te ette ymmärrä. Pelastin pojan, mutta voin hänet myöskin tuhota. Yksi sana vain, ja turma kohtaa hänet. Epäilettekö? Katsokaa!» Hän otti taskukirjansa välistä paperin. »Hänen tekemänsä rikos oli väärennys — väärennys! Tässä on todistuskappale!»
Stella kohotti käsiään, ikäänkuin peittääkseen paperin katseiltaan.