»Se on tarpeetonta», huomautti Jasper levollisesti. »Loordi on täällä muutamien minuuttien kuluttua.»
Stella säpsähti. »Ei, ei!» hän huudahti, liikahtaen oveen päin.
Frank tuijotti Jasperiin ja tarttui pidättävästi Stellan käsivarteen. »Onko sekin valhetta?» hän kysyi. »Jollei se ole — jos se on totta — niin me odotamme. Pian näemme, kuinka kauan te vielä jaksatte pöyhistellä, herra Adelstone!»
»Mennään, Frank», rukoili Stella. »Sallittehan minun mennä nyt», lisäsi hän kääntyen Jasperiin.
Hänen sävynsä teki Frankin melkein mielipuoleksi.
XXIX.
»Mitä hän on puhunut ja tehnyt, että sinä olet noin muuttunut? puhuttelet häntä, ikäänkuin olisit hänen orjansa!»
Jasper pudisti päätään. »Odottakaa», hän kehoitti Stellaa, »teidän on parasta odottaa. Luottakaa minuun; säästän teitä niin paljon kuin mahdollista. Mutta parasta on, että hän saa tietää kaikki, mitä hänen pitää tietää, teidän suustanne, nyt, täällä.»
Stella taivutti päätään ja vaipui tuolille, yhä pitäen kiinni Frankin käsivarresta. Poika oli puhkeamaisillaan uudelleen raivoon, mutta Stella hillitsi häntä.
»St!» hän kuiskasi. »Älä virka mitään. Jokainen sanasi viiltää sydäntäni. Pysykäämme täällä.»