Kooten koko rohkeutensa hän sitten kääntyi levollisesti Jasperiin päin.
»Olette saanut tahtonne toteutetuksi», hän sanoi matalalla äänellä.
»Onko vielä jotakin? Mitä muita määräyksiä on teillä annettavana
minulle?»
Jasper hätkähti, ja väri palasi hänen kalpeihin poskiinsa. »Tulevaisuudessa», hän vastasi, »on teidän asianne käskeä ja minun totella».
Stella teki tuskastuneen liikkeen. »Olen teidän vallassanne; mitä minun on nyt tehtävä? Miten voin palata kotiin? Mitä voin sanoa?»
»Olen miettinyt sitäkin», selitti mies. »Arvasin, että se tulisi olemaan vaikeata, ja olen ryhtynyt toimenpiteisiin sen varalta. Tiedän kyllä, että tekoni lisää suuttumustanne, mutta tarkoitukseni oli hyvä.»
»Mitä olette tehnyt?» kysyi Stella kärsimättömästi.
»Olen sähköttänyt sedällenne, että minä houkuttelin teidät ja Frankin karkaamaan kaupunkiin ja että tuon teidät takaisin tänä iltana. Tiesin, ettei hän sitten enää olisi huolissaan, koska kerran Frank on mukananne. Menettelinkö väärin?»
»Ette, luulen, että se ei ollut väärin. Kaikki on samantekevää, kunhan häneltä säästyy tuska.»
»Se tapahtuu», vastasi Jasper. »Minä teen kaiken voitavani, että sekä hän että Frank tulisivat onnellisiksi, samoin kuin tekin.»
Stella katsahti häneen, hymyillen säälivästi, ja virkkoi: »Nyt sallinette minun poistua.»
Jasper oli tarpeeksi älykäs ymmärtääkseen, että Stella oli saanut kestää niin paljon kuin hänen terveytensä voi sietää, minkä vuoksi hän kutsui Frankin sisään ja tilasi auton taivutettuaan sitä ennen Stellan nauttimaan hieman viiniä ja ruokaa.