»Tämä — tämä on minusta niin yllättävää!» jatkoi herra Etheredge hiljaa. »Mutta jos asia on niin, jos rakastat häntä, tyttöseni, niin minä en tahdo sanoa: ei. Taivas siunatkoon sinua, Stella!» Niin sanoen hän laski kätensä tytön pään päälle. Kaikki olivat hetkisen vaiti. Sitten vanhus ojensi toisen kätensä Jasperille ja jatkoi: »Olet onnellinen mies. Toivon ja uskon, että teet hänet onnelliseksi!»
Jasperin pienet silmät välähtivät, ja hän huudahti: »Siitä annan henkeni pantiksi.»
XXXII.
— Oi, rakkaani, rakkaani!
Stella seisoi kädet ojennettuina valkeaseinäistä kartanoa kohti; kuu valoi hohdettaan vainioille ja joelle; hiljaisuuden keskeytti vain ruisrääkän ääni. Tuskan ja surun, kiihkeän kaipauksen ja murheen painamana hän ei saanut puserretuksi huuliltaan muuta kuin nämä sanat. Hänen takanaan oli talossa kaikki rauhallista. Kiihtymyksen raukaisemana oli Frank mennyt huoneeseensa. Herra Etheredge istui piippua poltellen, uneksien ja ajatellen pikku tyttönsä kihlautumista. Jasper oli poistunut; hän oli liian viisas pitkittääkseen jännitystä, jonka hän tiesi Stellaa painavan. Ja Stella oli hiipinyt pieneen puutarhaan, nojaten nyt pieneen porttiin, katsellen upeata kartanoa; siellä kenties oli tällä hetkellä myöskin Leycester, joka vielä muutamia tunteja sitten oli ollut hänen omansa. Hiljaisena puhkesi hänen huuliltaan voihkaus:
— Oi, rakkaani, rakkaani!
Ikäänkuin vastauksena hänen valitukseensa huudahti heikko, tunteesta vavahteleva ääni: »Stella.» Neito säpsähti, kääntyi ääntä kohti ja näki kuutamossa lady Lilianin, joka nojautui kamarineitonsa käsivarteen.
He seisoivat hetkisen, katsellen toisiaan ääneti. Sitten meni Stella lähemmäksi. Lady Lilian ojensi kätensä, ja Stella tarttui hänen käsivarteensa.
»Odota minua raitilla, Jeanette!» käski lady Lilian. »Sinä kai olet tukenani, Stella», hän lisäsi vienosti.
Stella saattoi hänet penkille, jolle molemmat istuutuivat hiljaa, Stella silmät maahan luotuina, Lilian tarkastellen toisen kalpeita, viehättäviä kasvoja, jotka näyttivät vieläkin kauniimmilta kuin silloin, kun hän oli ensi kerran ne nähnyt, jolloin niillä oli hehkunut onnen ja toivovan rakkauden puna. Hienotuntoinen tyttö tunsi pistoksen sydämessään nähdessään ihanien silmien alla olevat tummat kuopat, tiukkaan puristetut huulet ja kalpeat väsyneet kasvot. »Stella», kuiskasi hän, kiertäen kätensä Stellan ympärille.