Se oli karvas pala hänelle, myrkkypisara hänen maljaansa; mutta hän tyytyi siihen. Aivan samoin kuin Jasper oli väittänyt Stellasta, uskoi hän Leycesteristä. — Minä opetan hänet rakastamaan itseäni! Tulee vielä aika, jolloin hän ihmettelee, kuinka hän tuli mielineeksi tuota toista, ja halveksii itseään siksi, että on sillä tavoin ajatellut häntä. —
Hän hoiti osansa hyvin. Jotkut naiset saattavat voitonhuumauksessaan näyttää riemunsa ja siten väsyttää, kenties tympäistä sulhasiaan; mutta niin ei lady Lenore Menetellyt. Hän suhtautui kaikkeen sanomattoman maltillisesti ja tyynesti eikä milloinkaan näyttänyt, kuinka paljon hän oli voittanut tuona tapausrikkaana iltana. Hänen käytöksensä Leycesteriä kohtaan oli suorastaan lumoava. Hän ponnisteli voittaakseen lemmittynsä sydämen antamatta toisen edes aavistaa ponnisteluaan. Leycester oli kiitollinen Lenoren tahdikkuudesta. Hän ei olisi voinut näytellä kiihkeätä rakastajaa juuri silloin. Hän vietti aikansa suurimmaksi osaksi lukemalla tai kävelemällä yksinään ympäristössä. Eräänä iltana päivällisen jälkeen — hän oli jonkun aikaa keskustellut Lenoren kanssa — hän yllätti neidon kysymällä äkkiarvaamatta:
»Saanko ilmoittaa omaisilleni, että meidät vihitään ensi kuussa,
Lenore?»
Lenore hätkähti ja kääntyi toisaalle sopertaen: »Niin pian?»
»Niin. Miksi odottaisimme? Kaikki omaiseni haluavat sitä hartaasti.
Minä olen luonnollisestikin malttamaton; mutta he kaikki toivovat sitä.
Saahan se tapahtua ensi kuussa, Lenore?»
Neito katsahti häntä silmiin. »Kyllä, se sopii hyvin», myönsi hän hiljaa.
Leycester kumartui hänen puoleensa ja kietoi käsivartensa hänen ympärilleen; hänen kasvoillaan oli melkein epätoivoinen ilme, kun hän katsoi neitoa. »Lenore», kuiskasi hän, »toivoisin, taivaan nimessä toivoisin, että olisin sinun arvoisesi.»
»St!» kielteli Lenore. »Olet liian hyvä minulle. Olen täysin tyytyväinen, Leycester — täysin tyytyväinen.» Nojaten sitten päänsä nuorukaisen olkaa vasten hän jatkoi: »On vain yksi asia, Leycester, jota toivoisin —»
»Mikä se on, Lenore?» keskeytti Leycester.
»Se koskee vihkimispaikkaamme», selitti neito. »Sinustahan on samantekevää, missä se tapahtuu, eikö olekin? Minä en haluaisi, että meidät vihittäisiin Wyndwardissa.»