Lilian Wyndward.»
Stella luki kirjeen ja luki sen vielä uudelleenkin, ikäänkuin ei olisi uskonut silmiään. Lady Lilianin huomautus oli tuntunut niin ylimalkaisesti lausutulta, että hän tuskin muisti sitä, mutta nyt hän oli saanut suoranaisen kutsun Wyndwardin kartanoon — ja päivällisille.
»Vastaus, neiti?» äänsi rouva Penfold.
»Annan sen teille heti», vastasi Stella. Hän meni huoneen toisessa päässä olevan setänsä luokse, pysähtyen hänen viereensä, kirje kädessään. »Setä, sain juuri kirjeen lady Lilianilta, joka pyytää meitä päivällisille kartanoon huomenna.»
»Päivällisille — huomenna? Oho, kultaseni! No, hyvä! Tietysti on sinusta hauska lähteä. Siispä vastaa: kyllä. Perin ystävällisesti tehty. Näetkö, Stella, toiveesi täyttyi melkein heti kun sen lausuit. Saat nähdä esikuvasi — lady Lenoren.»
Stella säpsähti, ja hänen kasvonsa kalpenivat. »Enpä luule haluavani lähteä sinne, setä; eihän minulla sitäpaitsi ole pukuakaan.»
»Jonkunlaisen puvun saat kyllä huomiseen puoliseitsemään mennessä», arveli setä naurahtaen, »muuten horjuu luottamukseni rouva Penfoldin keinokkuuteen. Lähetä myöntävä vastaus, tyttöseni!»
Stella meni hitaasti pöydän ääreen ja kirjoitti pari riviä.
»Rakas Lady Lilian.
Olemme todella iloisia voidessamme tulla Teidän luoksenne huomenna.