Kunnioittaen
Stella Etheredge.»
Sitten hän soitti kelloa ja sanoi, ojentaessaan kirjeen rouva Penfoldille: »Aion mennä Wyndward Halliin huomenna, mutta minulla ei ole pukua.»
Rouva Penfold nosti tapansa mukaan kätensä ylös.
»Kartanoon, neiti Stella, huomenna! Herrainen aika, mitäs nyt teemme?» Sitten hän vilkaisi nojatuoliin päin ja viittasi Stellalle, että tämä tulisi ulos huoneesta. »Tulkaa yläkertaan, katsotaan siellä, mitä saamme aikaan. Kartanoon! Ajatella nyt sitä!»
Stella istui tuolilla ja katseli hymyillen, kun hänen pukuvarastoaan myllerrettiin ja katsastettiin. Vaikka se sisälsikin kaikkea, mitä Stella todennäköisesti tarvitsisi arkioloissa, ei rouva Penfold, järjestäessään neidon vaatteita heti tämän saavuttua, ollut ottanut huomioon niin suurenmoista tapahtumaa kuin kutsua päivällisille kartanoon. Levitettyään puvun toisensa jälkeen ja laskettuaan ne kaikki jälleen päätään pudistellen käsistään otti emännöitsijä vihdoin esille kerman värisen silkkipuvun.
»Se on soma», virkahti Stella.
»Mutta sehän on vain japanilaista silkkiä!» valitti rouva Penfold.
»Minun mielestäni se kelpaa», huomautti Stella; »pitsit ovat kunnossa, eivätkö olekin?»
»Pitsit?» sanoi rouva Penfold miettivästi; sitten hänen kasvonsa kirkastuivat. »Odottakaapa hetkinen!» huudahti hän. Heittäen puvun käsistään hän kiiruhti ulos huoneesta, palaten vähän ajan kuluttua muassaan pieni lipas. »Kun puhuimme pitseistä, johtui mieleeni, että minulla on niitä säästössä. Ne ovat äitini tekemät — en tiedä, ovatko ne hyviä.» Puhuessaan hän aukaisi lippaan ja nosti sieltä joitakuita pitsirullia.