Äkkiä hän kuuli askelia ja nousi kiivaasti pystyyn paetakseen loordi
Trevornen luota, jos se kävisi tarpeelliseksi.
Mutta Leycester ei ollut sellainen mies, jonka olisi voinut sysätä syrjään. Kun Stella kohosi seisomaan, tarttui hän tytön käsivarteen lempeästi, hellästi, rakastavan vetoavasti ja veti hänet lähelle itseään. »Tule mukaani!» hän sanoi. »Älä jätä minua yksin juuri nyt! Katsos, ovi on auki — on varsin lämmin ilma. Täällä olemme kahden. Oi, armaani, älä jätä minua epävarmuuteen!»
Stella ei kyennyt vastustamaan, ja Leycester talutti hänet rakennuksen vieressä olevalle pengermälle. Kesäisen leppeä läntinen tuuli huojutti puiden oksia. Padon yli virtaava veden solina kuului alhaalta kuin kaukainen musiikki. Satakieli lauloi heidän allaan olevissa puissa. »Olemme täällä kahden, Stella», kuiskasi Leycester. »Vastaa minulle nyt, kuuntele vielä kerran, armas! Minua ei sen toistaminen kyllästytä. En väsy siihen milloinkaan. Rakastan sinua — rakastan sinua! Anna vastauksesi, Stella! Tule lähelleni! Kuiskaa se! Kuiskaa: ’Rakastan sinua’, tahi lähetä minut tieheni! Mutta sitä et tee; ei, sitä et tee!»
Unohtaen lupauksensa pysyä lauhkeana hän kiersi käsivartensa Stellan ympärille, veti hänet rintaansa vasten ja — suuteli häntä. Tytön ruumiin läpi kulki vavistus, taivas näytti hänestä laskeutuvan, koko yö pysähtyvän ikäänkuin odottamaan. Vavahtaen äärettömästä riemusta ja tuntien samalla outoa tuskaa, joka aina seuraa haltioitumiseen kohonnutta tunnetta, Stella laski päänsä Leycesterin rintaa vasten, painoi siihen kasvonsa ja kuiskasi: »Minä rakastan sinua!»
Jos ne sanat merkitsivätkin paljon loordi Trevornelle — maailmanmiehelle, jolle moni kaunotar oli ollut valmis kumartamaan ja lausumaan kohteliaita ja kunnioittavia sanoja — jos ne merkitsivät hänelle paljon, niin kuinka paljoa enemmän ne merkitsivätkään Stellalle? Ne kolme sanaa sisälsivät koko hänen neitseellisen luottamuksensa. Niissä hän antoi koko nuoren, puhtaan elämänsä tahrattoman, viattoman sydämensä toiselle. Hän vastasi Leycesterin tunteeseen yhtä kiihkeästi, antaen kymmenkertaisesti takaisin. Hetkisen oli nuorukainen vaiti, katse suunnattuna tähtiin, koko olemus värähdellen näistä sävelistä — tämän koruttoman tunnustuksen riemusta. Sitten hän painoi Stellan rintaansa vasten ja suuteli suutelemistaan neidon hiuksia ja käsivartta, joka oli painunut hänen rintaansa vasten.
»Armaani, oi, armaani!» hän kuiskaili. »Onko se todellakin totta? Oi, rakkaimpani, koko maailma näyttää minusta muuttuneelta! Sinä rakastat minua? Näetkö, Stella, se tuntuu niin ihmeelliseltä, etten voi sitä tajuta. Salli minun katsoa silmiisi; sieltä näen totuuden.»
Stella painautui yhä lujemmin häntä vasten; mutta hän nosti hellästi tytön päätä ja katsoi pitkään hänen silmiinsä. Sitten Leycester taivutti hitaasti päätään ja suuteli häntä kerran — janoisesti, tulisesti.
Stellan silmät painuivat umpeen, ja hänen kasvonsa kalpenivat tämän kiihkeän hyväilyn johdosta; sitten hän hiljaa huokaisten kohotti päätään ja suuteli vuorostaan Leycesteriä. Kumpikaan ei virkkanut sanaakaan; ääneti he seisoivat, tytön pää nuorukaisen rintaa vasten painautuneena. Heille ei aikaa ollut olemassa, ja koko maailma oli pysähdyksissä.
Melkein tyrmistyneenä Stella katseli tähtiä ja kuunteli joen solinaa, himmeästi ihmetellen uutta riemua, jonka hänen elämänsä oli saanut. Oli tapahtunut jotakin sellaista, mikä muutti koko hänen olemassaolonsa toisenlaiseksi, ikäänkuin entinen Stella, jonka hän tunsi niin hyvin, olisi poistunut ja uusi olento, joka oli saanut ihmeellisen, autuaan onnen, olisi astunut hänen sijaansa. Ja myöskin Leycester, suuren maailman mies, seisoi hämmennyksissä, uuden, riemuisan tunteen yllättämänä. Jos joku olisi hänelle ennustanut, että hänen elämässään tulisi olemaan sellainen hetki, niin hän ei olisi uskonut, hän, joka luuli tyhjentäneensä maallisten nautintojen maljan pohjaa myöten. Veri virtasi rajusti hänen suonissaan, hänen sydämensä sykki kiivaasti. Mutta äkkiä tuli herääminen. Säpsähtäen katsahti Stella ylöspäin ja koetti, vaikka turhaan, irtautua hänen syleilystään.
»Mitä olenkaan tehnyt?» kuiskasi tyttö.