"Aivan varmaan. Vaikka sitä pitäisitte kuinkakin suurena voittona itsellenne, niin poikanne ja tyttärenne tähden —."
"Hyvä herrani," prefekti keskeytti, "tarkoituksenne on kyllä ystävällinen, mutta elkää, pyydän minä, elkää johdattako minua kiusaukseen. Herttuan rinnalla olen kolmisenkymmentä vuotta taistellut ja hänen rinnallaan tahdon myös saada sellaisen lopun kuin olen ansainnut."
"Victoria, Victoria!" Rafael huusi, "tulkaa avukseni! Teidän isänne," hän jatkoi nuorien lähestyessä puhujia, "pysyy yhä vain itsepintaisesti päätöksessään menettää päänsä ja viedä meidätkin surman suuhun Karthagoon menemällä."
"Minun vuokseni — meidän vuoksemme — isä!" Victoria huudahti kietoen käsivartensa vanhuksen kaulaan.
"Ja minunkin vuokseni, arvoisa prefekti", Rafael hymyillen virkkoi. "En kyllä ole niin epäkohtelias, että vaatisin palkintoa siitä avusta, jonka teille ehkä olen voinut tarjota. Mutta minä toivon teidän ottavan huomioonne, että minullakin on henki menetettävänä, ja että menettelynne tuskin on puolustettavissa, jos sen perikatoon viette, kuten nyt aijotte. Jos Heraklianusta voisitte auttaa tai hänet pelastaa, en virkkaisi mitään. Mutta kun yksistään kunniantunnon vuoksi aijotte viedä varmaan kuolemaan viisikymmentä soturia, jotka eivät kykene vasenta kättä oikeasta eroittamaan — Kysynkö heidän mielipidettään?"
"Aijotteko nostaa kapinan minua vastaan, herrani?" vanhus tiukasti kysäsi.
"Miksi en kapinoisi Filip juopunutta vastaan Filip raittiin pelastaakseni? Mutta minä kyllä tottelen teitä kun vaan te nyt tottelette meitä… Miten määritteleekään Hesiodes miestä, joka ei neuvo itseään eikä tottele muiden neuvoja?… Eikö teillä esimerkiksi ole tunnetuita ystäviä Kyrenessä?"
Prefekti oli vaiti.
"Oi kuule, isä! Miksi emme Euodion luo voisi mennä? Hän on vanha
toverisi ja suosii tätä — tätä retkeä… Ja ajattele, että
Augustinuskin arvattavasti on nykyisin siellä. Olihan hän meidän
Karthagosta lähtiessä valmis purjehtimaan Bereniseen neuvotellakseen
Synesiuksen ja pentapolilaisten piispojen kanssa."
Augustinuksen nimen kuullessaan vanhus epäröi.