"Miksi hän ei voinut parantaa siitä tuota roomalaista tukankihertäjää?"
Filammon vaikeni. — "Todellakin, miksikähän ei!"
"Luuletko, että hän voi ketään siitä parantaa?"
"Mistä?"
"Juopottelusta ja siitä, että tuhlataan voima, maine ja vaivalla ansaitut aarteet mässäykseen, hienoihin pukuihin ja huonoihin naisiin."
"Hän on itse puhdas ja saarnaa puhtautta kaikille, jotka tahtovat häntä kuulla."
"Hiiteen saarnat. Minä olen saarnannut jo neljä kuukautta."
"Ehkä hän voisi puhua vakuuttavammin — ehkä —"
"Ymmärrän. Sellaista ihanaa olentoa ehkä kuultaisiin vaikka minunlaistani harmaahapsista karhua sanotaankin vanhaksi houkkioksi. Eikö niin? Onhan se luonnollistakin."
Pitkä äänettömyys.