"Ehkäpä se loukkaa goottia, jalo herra."
"Hitto hänet nielköön! Hän saa valita itselleen mielityn kaikista
Aleksandrian kaunokaisista ja tulla Pentapoliksen käskynhaltijaksi,
jos tahtoo. Mutta näytelmä minun pitää saada, eikä kukaan muu kuin
Pelagia voi esiintyä Venus Anadyomenena."
Filammonin veri virtasi ankarasti sydämeen ja siitä takaisin päähän.
Hän vapisi kauhusta ja häpeästä.
"Kansa käy hurjaksi ihastuksesta saadessaan vielä kerran nähdä hänet näyttämöllä. Nuo elukat eivät aavistaneet minun alati ajattelevan heidän huvejaan, vaikka olisin juopunut kuin Silenius."
"Sinä elät vain orjiesi hyväksi, jalo herra."
"Kuulehan, poika, niin sorea tyttö tarvitsee sorean sanansaattajan.
Minä otan sinut heti palvelukseeni; sinun pitää viedä tämä kirje
Pelagialle. Noo — mikset tule ja ota sitä?"
"Pelagialle?" nuorukainen huudahti. "Teatterissako? Julkisesti? Venus
Anodyomenako?"
"Niin, sinä hupsu! Olitko ehkä päissäsi illalla?"
"Hän on minun sisareni."
"Entä sitte? Ei siltä että uskon sinua, sen hulttio! — Ahaa!" sanoi
Orestes, joka heti älysi asianlaidan. "Apparitorit!"