"Kerro minulle mieluummin itsestäsi. Miten tuo kummallinen ja äkkinäinen avioliitto on syntynyt? Mitä yhteyttä sillä on kristillisyyden kanssa? Minä olen luullut, että galilealaiset paremminkin houkuttelevat luokseen luopioita aviottomuutta ylistämällä — vaikka he kehuvatkin sitä sangen karkealla ja taikauskoisella tavalla."
"Niin minäkin olin kuvitellut, neitiseni", vastasi Rafael, joka puheenaineen vaihdoksesta ilostuneena ja ehkäpä myös Hypatian halveksivasta äänensävystä närkästyneenä sai osittain takaisin entisen terävän ja huolettoman puhetapansa. "Mutta — turhaa on aprikoida ihmisen mieluisia epäjohdonmukaisuuksia — eräänä aamuna huomasin olevan kahden piispan käsissä ja kihlattu, tahdoinpa tai en muutamalle nuorelle neidolle, joka vielä muutamaa päivää aikaisemmin oli määrätty luostariin."
"Kahden piispanko?"
"Puhun silkkaa totta. Toinen oli tietysti Synesius — se epäjohdonmukaisin ja hyväntahtoisin kiusanhenki suvaitsi kavaltaa minut selkäni takana; — mutta en tahdo sinua väsyttää juttuni tällä osalla. Varsinainen ihme on, että toinen piispallinen naittaja oli — itse Hippon Augustinus!"
"Mitäpä ei koetettaisikaan, kun on kysymyksessä luopioksi viekotteleminen", Hypatia ylenkatseellisesti virkkoi.
"Minä vakuutan, ettei niin ollut asianlaita. Hän sanoi minulle ja neidollekin, vieläpä sangen suoraan ja kaunistelematta, että hänen mielestään meitä oli syvästi surkuteltava niin suuresta lankeemuksesta… — Mutta kun ei meillä kummallakaan tuntunut olevan erikoista kutsumusta korkea-arvoisempaan aviottomuuteen, niin ei hän tahtonut meitä siihen säätyyn pakoittaa…"
"Meillä tulisi olemaan murhetta lihassa. Mutta jos me menemme naimisiin, niin emme tee syntiä. Johon minä vastasin, että minä kainoudessani kylläkin tyydyn halvimpaan paikkaan Abrahamin, Isakin ja Jakobin parissa… Hän vastasi neitseyttä ylistämällä, jolloin minä olin jälleen kuulevinani itse Hypatian äänen."
"Ja sinä kuuntelit sitä ivahymy huulillasi kuten ennenkin."
"Sinä hetkenä minä, toden totta en ollut ivailutuulella; ja olisivatpa vastaukseksi aikomani sanat olleet mitkä tahansa, niin oli hän siksi ystävällinen, että vastasi seuraavassa tuokiossa sekä minun, että omasta puolestaan."
"Mitä tarkoitat?"