"Jumala varjelkoon! Minä kuulin hänen koettavan saada Pietari Esilukijaa luopumaan jostakin, en tiedä mistä; mutta minä kuulin Hypatian nimen… minä kuulin Pietarin sanovan: 'Hän, joka on esteenä, estää niin kauan kuin hänet lakaistaan tieltä pois.' Ja kun hän poistui käytävään, niin kuulin hänen sanovan jollekin toiselle: 'Tee pian minkä teet!'"…
"Nämä ovat hyvin häilyviä perusteita, ystäväni."
"Oi, — etkö tiedä mitä niiltä miehiltä voi odottaa?"
"Ettenkö tiedä? Missähän me viimeksi toisemme tapasimme?"
Filammon punastui ja jatkoi:
"Se riitti minulle. Minä tiedän, millä tavalla he häntä vihaavat, tiedän ne rikokset, joista he häntä syyttävät. Viime yönä olisi hyökätty hänen kotiinsa, jollei Kyrillos olisi estänyt… Ja minä käsitin sävyn Pietarin äänessä. Pietari puheli niin nöyrästi ja lempeästi, ettei voi epäilläkään hänellä olleen mielessä jotain pirullista. Minä vaanin koko aamun tilaisuutta päästäkseni pujahtamaan ulos, ja täällä nyt olen! — Otatko asiani toimittaaksesi, vai jätätkö hänet —"
"Mihin?"
"Jumala vain tiennee, ja perkele, jota he Jumalan asemesta palvelevat."
Rafael kiiruhti takaisin sisään — "Saisiko hän tavata Hypatiaa?" Tämä oli sulkeutunut yksityiskammioonsa ja ankarasti kieltänyt laskemasta ketään vierasta sisälle… "Missä sitte Theon oli?" Tämä oli puolisen tuntia sitte mennyt ulos kanavaportista, pinkka matemaatillisia papereja kainalossaan, eikä kukaan tiennyt minne hän oli aikonut… "Kelvoton hölmö!" ja Rafael kirjoitti kiireisesti seuraavan kirjelmän —
"Elä ylenkatso nuoren munkin varoitusta. Minä uskon hänen puhuvan totta. Jos rakastat itseäsi ja isääsi, Hypatia, niin elä mene ulos tänään."