Perseus vastasi rohkeasti: "Parempi kuolla nuoruutensa kukassa tavoitellessa kuuluisaa nimeä, kuin elää levossa lammasten lailla ja kuolla kenenkään surematta ja maineetonna!"
Silloin tuo kummallinen nainen naurahti ja nosti kuparikilpensä ja huusi: "Katso tänne, Perseus; uskallatko katsoa tämänlaista hirviötä kasvoista kasvoihin ja tappaa sen, niin että minä saisin asettaa sen pään tälle kilvelle?"
Kilven peilissä näkyivät kasvot, ja kun Perseus katsoi niitä, niin hänen verensä jähmettyi. Ne olivat kauniin naisen kasvot, mutta posket olivat kalmankalpeat ja otsa oli iäti kalvavan tuskan uurtama ja huulet olivat ohuet ja yhteenpuristetut kuin käärmeen. Ja hiusten asemesta hänen ohimoillaan kiemurteli kyykäärmeitä, jotka ojentelivat kaksihaaraisia kieliään. Ja hänen päätään ympäröivät poimukkaat siivet, niinkuin kotkan siivet, ja rinnassa hänellä oli rautaiset kynnet.
Perseus katsoi hetken ja sanoi sitten: "Jos maan päällä on jotakin niin rumaa ja hirmuista, niin sen hävittäminen on jalo teko. Mistä löydän tuon hirviön?"
Silloin tuo kummallinen nainen hymyili jälleen ja sanoi:
"Vielä et sitä saata löytää; olet liian nuori ja liian kokematon; sillä tämä Gorgo on nimeltä Medusa, hirvittävien sikiöiden äiti. Palaa kotiisi ja tee se teko, joka sinua siellä odottaa. Sinun tulee näyttää olevasi mies, ennenkuin saatan pitää sinua kelvollisena Gorgo-hirviön etsintään."
Perseus olisi tahtonut puhua, mutta tuo kummallinen nainen katosi, ja Perseus heräsi ja huomasi uneksineensa. Mutta yöt ja päivät Perseus näki edessään tuon kauhean naisen kasvot ja sen pään ympärillä kiemurtelevat kyyt.
Hän palasi kotiinsa, ja ensimmäinen asia, minkä hän kuuli, oli, että hänen äitinsä oli orjana Polydekteen talossa.
Kiristellen raivosta hampaitaan Perseus riensi kuninkaan palatsiin ja juoksi miesten huoneiden läpi ja naisten huoneiden läpi, ja niin koko talon läpi — sillä kukaan ei uskaltanut pidättää häntä, niin hirmuinen ja kaunis hän oli — kunnes hän löysi äitinsä, joka istui kynnyksellä ja itkien väänsi kivistä käsimyllyä. Ja Perseus nosti hänet ylös ja suuteli häntä ja pyysi häntä tulemaan kanssansa pois. Mutta ennenkuin he ennättivät huoneista ulos, Polydektes tuli raivostuneena sisään. Kun Perseus näki Polydekteen, niin hän syöksi tämän päälle niinkuin verikoira karjun päälle. "Konna ja tyranni!" hän huusi, "näinkö sinä kunnioitat jumalia ja osoitat armeliaisuutta muukalaisille ja leskille? Sinun pitää kuoleman!" Kun hänellä ei ollut miekkaa, niin hän sieppasi kivisen käsimyllyn ja heilautti sitä musertaakseen Polydekteen pään.
Mutta hänen äitinsä tarttui häneen ja kirkaisi: "Voi, poikani, me olemme muukalaisia ja avuttomia tässä maassa, jos sinä tapat kuninkaan, niin kaikki kansa hyökkää meidän päällemme, ja me olemme molemmat kuoleman omat."