Kivikolla istui mies, jolla oli yllä karhunnahkainen vaippa. Karhun pää oli hänen päähineenään ja sen hampaat irvistelivät valkoisina hänen otsansa ympärillä. Ja karhun käpälät oli väännetty hänen kaulansa ympäri, ja niiden kynnet hohtivat valkoisina hänen rinnallaan. Kun hän näki Theseuksen, niin hän nousi seisomaan ja nauroi, niin että rotkot rytkähtelivät.
"Hohoo, ken sinä olet, kaunis kärpänen, joka olet lentänyt hämähäkin seittiin?" Mutta Theseus astui lujasti eteenpäin eikä vastannut; mutta hän mietti mielessään: "Onkohan tuo rosvo, ja jokohan olen joutunut seikkailuun?" Mutta tuo kummallinen mies nauroi vielä kovemmin ja sanoi:
"Kopea kärpänen, etkö tiedä, että nämä rotkot muodostavat sellaisen seitin, josta ei yksikään kärpänen koskaan osaa takaisin. Tämä röykkiö on hämähäkin luola, ja minä olen hämähäkki, joka imen kärpäset kuoliaiksi. Tule vain tänne, niin saan sinusta maukkaan aterian! Sillä sinua ei lainkaan hyödytä pakoon juokseminen, niin mutkikkaan seitin isäni Hephaistos minulle valmisti, kun hän muodosti vuoristoon nämä rotkot, joista yksikään ihminen ei osaa palata kotiinsa."
Mutta Theseus astui lujasti eteenpäin ja kysyi:
"Entä miksi ihmiset sinua nimittävät, kopea hämähäkki, ja missä ovat sinun imusarvesi?"
Silloin tuo kummallinen mies nauroi jälleen:
"Minun nimeni on Periphetes, ja minä olen Hephaistoksen ja vuorinymfin, Antikleian, poika. Mutta ihmiset nimittävät minua Korynetes-nuijaksi, ja tässä on minun imusarveni."
Hän nosti vierestään kiviröykkiöltä mahtavan pronssinuijan.
"Tämän isäni minulle antoi ja takoi sen itse syvällä vuorten sisuksissa. Sillä minä nuijin kaikki kopeat kärpäset, niin että niistä lähtee lihat ja rasvat. Anna siis minulle tuo kiiltävä miekkasi ja vaippasi ja kultaiset sandaalisi, tai minä nuijin sinuakin, niin että henkesi menetät, jos huonosti käy!"
Mutta Theseus kääri nopeasti vaippansa lujiin poimuihin vasemman käsivartensa ympärille olkapäästä aina kämmeneen asti ja veti miekkansa ja syöksyi nuijamiehen päälle, ja nuijamies syöksyi hänen päällensä.