Kolmasti hän iski Theseusta, niin että tämä taipui kuin pajunvesa iskujen alla. Mutta Theseus suojeli päätään vasemmalla kädellänsä ja vaipalla, jonka hän oli käärinyt sen ympärille.
Ja kolmasti Theseus kavahti pystyyn iskun jälkeen, kuten pajunvesa myrskyn tyynnyttyä, ja tavoitti nuijamiestä miekallaan, mutta väljänä riippuvan karhuntaljan poimut pelastivat tämän.
Silloin Theseus suuttui ja karkasi hänen kimppuunsa ja tarttui hänen kurkkuunsa, ja he kaatuivat ja kieriskelivät maassa päällekkäin. Mutta kun Theseus nousi maasta, niin nuijamies jäi liikkumattomana makaamaan hänen jalkoihinsa.
Silloin Theseus otti hänen nuijansa ja hänen karhuntaljansa ja jätti hänet haukoille ja variksille ja jatkoi matkaansa alas rotkoja, takimmaista rinnettä pitkin, kunnes hän tuli leveään vihreään laaksoon ja näki lammas- ja karjalaumoja makaamassa puiden alla.
Lirisevän lähteen liepeellä kallioiden ja puiden varjossa oli nymfejä ja paimenia tanssimassa. Mutta kukaan ei puhaltanut heille huilua, kun he tanssivat.
Kun he näkivät Theseuksen, niini he kirkaisivat ja paimenet juoksivat pakoon ja ajoivat pois karjalaumansa, ja nymfit sukelsivat lähteeseen kuin sorsat ja katosivat.
Theseus oli ihmeissään ja nauroi: "Tämän seudun ihmisetpä kummallisia ovat, juoksevat pakoon, kun näkevät muukalaisia, eivätkä soita tanssiessaan!" Mutta hän oli väsynyt ja tomuinen ja janoissaan eikä ajatellut heitä sen enempää, vaan joi kirkkaasta lähteestä ja kylpi siinä ja heittäytyi sitten pitkäkseen plataanipuun varjoon. Ja vesi lauloi hänet nukuksiin liristessään kiveltä kivelle.
Kun hän taas heräsi, niin hän kuuli kuiskuttelua ja supinaa ja näki nymfien kurkistelevan häntä lähteen toiselta puolen synkän luolan suusta, jossa he istuivat vihreillä sammaltyynyillä. Ja yksi sanoi: "Ei hän varmaankaan ole Periphetes"; ja toinen kuiskasi: "Ei ihan näytä ollenkaan rosvolta, vaan kauniilta ja kiltiltä nuorukaiselta."
Silloin Theseus hymyili ja huusi heille: "Ihanat nymfit, en minä olekaan Periphetes. Hän nukkuu haukkojen ja variksien parissa ylhäällä röykkiöllään. Minä olen ottanut hänen karhuntaljansa ja hänen nuijansa."
Silloin he hyppäsivät lähteen yli ja tulivat hänen luoksensa ja huusivat paimenia takaisin. Theseus kertoi heille, kuinka hän oli surmannut nuijamiehen. Paimenet suutelivat hänen jalkojaan ja lauloivat: "Nytpä saamme syöttää rauhassa karjalaumojamme ja soittaa tanssiessamme. Sillä tuo julma nuijamies on kohdannut voittajansa eikä kuule enää meidän huilujamme."