»Kyllä, kapteeni. Minä näin laakson yläpäässä joukon miehiä ja naisia, jotka olivat aivan tavattomasti valkoihoisten näköisiä. He olivat melkoisen matkan päässä majoista ja minusta liian kaukana, jotta olisin voinut nähdä tarkasti, mutta uskallan melkein vannoa, etteivät he olleet intiaaneja. Läheisyydessä seisoi muutamia punanahkoja, jotka näyttivät olevan vartijoita.»
»Minä näin heidät myöskin!» huudahti eräs toinen vakooja, lisäten:
»Eikä minun nimeni ole Callan, jollemme löydä sieltä valkoisia vankeja.»
Nämä ilmoitukset saivat metsästäjät intoihinsa ja monet äänet vaativat hyökkäyksen alkamista.
»Järjestykseen!» huusi Sevier. »Tiedustelijat ovat suorittaneet tehtävänsä hyvin ja minä suon heille muutaman minuutin levon sillä aikaa kuin selitän kaikille johtajille hyökkäyssuunnitelman, niin että toiminta alkaa joka puolelta yhtäaikaa.»
Nuorelle englantilaiselle oli uskottu tuo tärkeä tehtävä vapauttaa otaksutut valkoiset vangit. Tiedustelijain päällikkö Mansker ja kaksikymmentä valikoitua miestä lähetettiin hänen mukaansa auttamaan häntä tuossa vaarallisessa tehtävässä. Muu joukko jaettiin kolmeen komppaniaan. Yhden piti hyökätä Sevierin johdolla suoraan kylään toisten ahdistaessa molemmilta sivuilta.
Jättäen hevoset muutamien vähemmän kykenevien miesten hoitoon lähti joukko määrätyssä järjestyksessä varovaisesti etenemään, kunnes kaikki olivat päässeet paikoilleen kylän ympärillä. Sitten kuin Sevier oli antanut sovitun merkin, hyökkäsivät kaikki hurjasti huutaen hämmästyneiden punanahkojen kimppuun. Yllätys oli niin täydellinen, ettei vastustusta yritettykään. Soturit, naiset ja lapset koettivat kaikki päästä suinpäin pakoon.
Useita naisia ja lapsia joutui vangiksi, mutta suurin osa sotureita pääsi pakoon vuoristoon. Vain muutamat saivat surmansa tahi haavoittuivat.
»Naisille ja lapsille ei saa tehdä mitään pahaa!» huusi Sevier, »mutta ottakaa heitä vangiksi niin monta kuin kiinni saatte. He ovat hyviä panttivankeja, sillä noissa piilopaikoissa näyttää kaikesta päättäen olevan joukoittain valkoisia vankeja.»
Tämän neuvon ymmärsivät metsästäjät hyvin edulliseksi ja he ponnistivat voimiaan saadakseen mahdollisimman monta kiinni tuosta kirkuvasta ja säikähtyneestä joukosta. Mutta kiitävien kauriiden tavoin hajosi suurin osa joukosta ympäriinsä ja katosi näkyvistä ihmeteltävän lyhyessä ajassa kätkeytyen vuoren soliin ja piilopaikkoihin, joita ei kukaan muu tuntenut.
»Nyt pistetään tuleen jokainen mökki ja varastohuone tässä rosvojen pesässä!» huusi Sevier riemuiten, kun viimeinen vastaanrimpuileva vanki oli lujasti sidottu ja annettu vahtien haltuun.