»Oi isäni!» huusi hän tarttuen hänen käsivarteensa, kun hän syöksyi ovelle pyssy kädessään, »älkää antako ampua! Siellä on Jack — kapteeni Alleyne — eikä intiaaneja. Minä tunsin merkinannon!»
Samassa kuului muutamia pyssynlaukauksia, huutoa ja melua, joka kyllin selvästi ilmoitti, mitä ulkona tapahtui.
»Siinä kuulit vastauksen, lapsi!» sanoi metsästäjä irroittaen nopeasti, mutta hellästi hänen otteensa ja kiiruhtaen auttamaan hyökkäyksen torjumisessa.
Hämmentyneenä ja kauhuissaan seisoi Johanna vähän aikaa kykenemättä ryhtymään mihinkään, mutta sitten sieppasi hän suuren vaipan ympärilleen ja syöksyi ulos isänsä luo ampuma-aukolle.
Julmien punaisten soturien parveillessa varustuksen joka puolella ja koettaessa kaikin keinoin päästä aitauksen sisäpuolelle ei ollut aikaa surkutella hänen erehdystään ja pettymystään tuohon outoon merkinantoon nähden. Rohkea tyttö unhotti itsensä ja kaiken muun paitsi velvollisuutensa tuolla tärkeällä hetkellä. Hän kantoi esiin ampumatarpeita tahi latasi isänsä rihlakkoa sillä aikaa kuin tämä auttoi miehiään siellä ja täällä paaluaitauksella.
Jos intiaanit epäonnistuvat jonkun paikan valloittamisessa ensi yrityksellä, niin he tavallisesti eivät uudista hyökkäystään, vaan katoavat yhtä nopeasti kuin he ilmestyivätkin. Tällä kertaa he kuitenkin suuren lukumääränsä rohkaisemina ja pimeän yön tukemina hyökkäsivät yhä uudelleen. Rohkeimmat kiipesivät paaluaitauksellekin, toisten koettaessa särkeä porttia tahi sytyttää mökkejä tuleen heittämällä palavia tervastikkuja niiden katoille.
Mutta kaikki oli turhaa. Puolustajien tarmo, neuvokkaisuus ja rohkeus tekivät tyhjiksi kaikki yllätykset. Taitavan ja urhoollisen päällikkönsä johdolla löivät he kuoliaaksi tahi ajoivat takaisin jokaisen varustuksen sisälle tunkeutuneen intiaanin. Tulipalon yritykset ehkäistiin ja porttia vastaan hyökkäävät viholliset karkoitettiin.
Kun intiaanein hyökkäys oli kaikkialla epäonnistunut, niin he lopulta perääntyivät ja katosivat pimeyteen yhtä äkkiä kuin he olivat tulleetkin. Tapansa mukaan veivät he mukanaan useimmat kuolleensa ja haavoittuneensa. Varustuksen sisäpuolelle jäi muutamia kuolleita ja yksi pahasti haavoittunut soturi, jolta Harrod kuuli, että hyökkääjät olivat erään valkoisen Simon Girty-nimisen miehen johtamia shawnee-, mingo- ja delaware-intiaaneja.
Erään toisenkin asian Harrod kuuli, mutta sen hän piti tyttäreltään salassa. Intiaanein joukossa oli eräs toinenkin valkoinen mies, jonka he olivat ottaneet vangiksi joitakin päiviä sitten. Hän se juuri olikin viheltänyt herättääkseen varustuksen asukasten huomion, jotteivät hiipivät punanahat yllättäisi heitä yölevolla. Ja tämä rohkea teko oli käynyt kalliiksi tuolle urhoolliselle miehelle, sillä isku Girtyn pyssynperästä oli kaatanut hänet heti maahan.
Puolustajien tappiot olivat paljon pienemmät kuin hyökkääjien. Yöllisessä kahakassa oli yksi mies kuollut ja muutamia, niiden joukossa päällikkö, haavoittunut.