»Luulenpa, että olette englantilainen, nuori mies! Mitä täällä teette?»
Ensin Jack vähän hämmästyi vastauksen töykeyttä, mutta sitten hän arvasi, mitä metsästäjä hänestä ajatteli. Cherokeesit ja muut intiaaniheimot olivat englantilaisten liittolaisia, ja vastatullut piti ilmeisesti Alleynea jonakin englantilaisen hallituksen lähettinä.
»Olen kyllä todellakin englantilainen», vastasi Jack katsoen rohkeasti metsästäjää silmiin, »mutta kumminkaan en ole täällä vapaaehtoisesti Olen joutunut vangiksi, kuten tekin ja kenties yhtä kunniakkaasti.»
»Sitten pyydän anteeksi, herra englantilainen», vastasi tuo pitkä mies hymyillen ja silmäili samalla pikaisesti majaa.
Hänen tutkimuksensa ei näyttänyt juuri tyydyttävän häntä päättäen siitä synkästä varjosta, joka hetkeksi häivähti hänen kasvoilleen, mutta nopeasti saavutti hän entisen tyyneytensä ja jatkoi:
»Joka tapauksessa olette onnellinen, koska kätenne ovat vapaat, ja sananne voitte parhaiten todistaa vapauttamalla minunkin käteni.»
Jack karahti punaiseksi sanoissa piilevän epäluulon tähden, mutta hilliten itseänsä vastasi hän ystävällisesti: »Teen sen mielihyvällä, jos sanotte minulle kuinka se käy päinsä.»
»No hyvä», vastasi metsästäjä aivan muuttuneella äänensävyllä, »se on pian tehty.»
Ja kumartuen tutki hän hetken aikaa majan lattiaa Alleynen katsellessa kummastuneena.
»Kas tässä, nuori mies!» huudahti hän työntäen jotakin esinettä mokkasiininsa kärjellä. »Ottakaa tuo ja leikatkaa poikki siteeni.»