»Äänestän, että teemme hyökkäyksen heti, kun ovi avataan», ehdotti Alleyne. »Me voimme murtautua vartiojoukon läpi, ennenkuin he kerkiävät kohottaa aseitaan meitä vastaan.»
»Niin, mutta seuraavassa silmänräpäyksessä olisi koko roskajoukko kintereillämme. Ei niin», jatkoi metsästäjä, »minulla on parempi suunnitelma», ja kumartuen poimi hän maasta nahkahihnat, joilla hän oli ollut sidottu.
»Nyt», sanoi hän, »saatte kietoa nämä jälleen ranteitteni ympärille, mutta sitokaa ne niin höllästi, että voin vapauttaa käteni milloin vain haluan! »
Jack teki nopeasti kuten häntä oli neuvottu, ja pian olivat Kentonin kädet sidotut taakse kuten ennenkin. Nyt voi hän kumminkin heikolla tempauksella vapauttaa ne milloin vain halusi.
»Kas niin», sanoi hän, »nyt täytyy teidän näytellä englantilaista upseeria, ja minä selitän heille, kuinka suuren erehdyksen he ovat tehneet vangitessaan teidät ollessanne matkalla Virginiaan kuvernöörin käskystä.»
Ensin pani Jack ankarasti vastaan, että hän esiintyisi noiden verenhimoisten cherokeesien liittolaisena, mutta muistaessaan Johanna Harrod'in ja tuon saarretun kylän muut avuttomat naiset ja lapset haihtui hänen epäröintinsä, varsinkin kun hän todellakin oli matkustanut Watangaan valtiollisissa asioissa.
»Eikö teillä ole mukananne mitään, joka voisi todistaa teidän olevan Englannin palveluksessa?» kysyi Kenton. »Mitä nuo messinkiset koristeet vyössänne ja patruunakotelossanne ovat?»
»Ah, sehän on totta! Siinä on Englannin vaakuna ja nämä ovat osia sotilaspuvustani.»
»Hyvä! Nyt hiljaa, shakaalit tulevat!»
Seuraavassa silmänräpäyksessä lensi raskas ovi auki, ja Aconoasta syöksyi sisään vartiojoukon etunenässä. Pysähtyen aivan kynnyksen viereen katsahti päällikkö nopeasti ja tutkivasti ympärilleen. Sitten antoi hän ihmettelevän ja tyytyväisen näköisenä määräyksen viedä vangit neuvottelutalolle päin.