»Vaikkapa niinkin», vastasi Kenton rauhallisesti, mutta päättäväisesti, »muita sittenkin on tämä tie meille soveliain.»
Nähden, että enempi väittely asiasta oli hyödytön, täytyi Alleynen tyytyä päätökseen ja kysyä kumppaniltaan, milloin tämä aikoi lähteä.
»Yöllä, heti kuun noustua», vastasi metsästäjä, »ja siihen mennessä on meidän parasta nukkua joku tunti.»
IX.
KUULUISIA UUDISASUKKAITA.
Watangan piirityksestä oli tuskin kulunut kahta viikkoa, kun Harrod alkoi valmistella paluutaan Kentuckyyn, kuten aluetta, joka oli saman nimisen joen ja Cumberlandin välissä, jo silloin nimitettiin. Turhaan koetti hänen tyttärensä varoittaa häntä. Mitä enemmän hän puhui vaaroista ja mitä mahdottomampana hän piti yritystä perustaa uudisasutus sellaiseen paikkaan, jota intiaanit niin sattuvasti nimittivät 'Synkäksi ja veriseksi maaksi', sitä lujemmin päätti Harrod pysyä päätöksessään.
»Ei kannata puhua, lapsi», sanoi hän lopulta, »minä kuolisin, jos jäisin tänne pitemmäksi ajaksi. Erämaiden asuttaminen on vaarallista työtä, myönnän sen kyllä, mutta se on ainoa tehtävä, johon olen sopiva, ja on aivan yhdentekevää tappaako minut intiaanin kuula vai sotatappara tai kuolenko taudin riuduttamana vai vanhuuden murtamana sitten kuin minunkin aikani kerran tulee.»
»Isä, jos sinä menet, niin tahdon tulla mukaasi», vastasi Johanna. »Tahdon mieluummin jakaa vaarat kanssasi kuin kärsiä poissaolosi aiheuttamaa jännitystä ja tuskaa.»
Tähän tuo tuima metsästäjä ei kuitenkaan suostunut, vaan vastusteli sitä niin kauan, että lopulta tehtiin tällainen sopimus: Harrod itse ja niin monta seuralaista kuin voitaisiin taivuttaa hänen mukaansa lähtisivät heti tuohon uuteen maahan, ja niin pian kuin he olisivat rakentaneet kunnollisen varustuksen, tulisi Johanna sinne ensimmäisten uudisasukasten kanssa.
Eräs vanha uudisasukas oli kuvannut Kentuckyn yhtä kauniiksi ja ihanaksi kuin paratiisin. Siellä oli runsaasti erinomaisia laitumia ja viljalti riistaa. Eipä siis ollutkaan ihmeellistä, että kaikki rohkeat miehet tunsivat vetovoimaa sinne, kun kuulivat siitä puhuttavan. Tuo maa oli saanut sellaiset synnynnäiset johtomiehet ja metsästäjät kuin Daniel Boonin, John Floydin, Benjamin Loganin ja James Harrodin kokonaan lumoihinsa, jota vihamielisten intiaanein tuottamat vaarat näyttivät vain lisäävän.