Eräs yksinäinen kanootti, jossa kaksi miestä istui, viiletti Tennesseen joesta leveälle Ohiolle.
»Taivas, minkälainen joki!» huudahti nuorempi. »Onpa suuri ero tämän ja sen mitättömän puron välillä, josta aloitimme matkamme; ja totta puhuen, Kenton, tuntisin itseni paljon turvallisemmaksi tuolla rannalla kuin tässä kanootissa, joka on pieni kuin simpukan kuori.»
»Oh, kanootti on kyllä vakava, kun vain osaatte käyttää melaa», vastasi metsästäjä hilpeästi. »Siinä taidossa on minulla ollut hyvä harjoitus.»
»Niin, te olette merkillisen taitava kaikessa», vastasi englantilainen. »En voi kuvitella sellaista tilannetta tahi pulmaa, joka saattaisi teidät ahdinkoon. Olittepa vuoristossa tahi tasangolla, maalla tahi veden päällä, niin kaikkialla olette kuin kotonanne. Ja se, että olette onnistunut hankkimaan meille tarpeeksi syötävää matkan varrella ja samalla välttäneet ne vihamieliset intiaanit, joiden alueen halki olemme kulkeneet, kummastuttaa minua kaikista enimmän.»
»Sellainen ei tuntuisi teistä ollenkaan vaikealta, herra Alleyne, jos olisitte ollut täällä erämaassa yhtä monta vuotta kuin minä», vastasi metsästäjä kääntäen taitavasti kanootin keulan kirkkaana virtaavasta Tennesseen joesta Ohion mutaisille laineille.
»Ah, sitten se ei tapahdu milloinkaan», oli surullinen vastaus, sillä tuo erämaan kumma tenho ja tuo vapaa ja kahleeton elämä noilla autioilla saloilla olivat alkaneet vaikuttaa nuorukaiseen. »Tultuamme takaisin Watangaan», jatkoi nuorukainen, »on siellä minua odottamassa kutsukirje, joka määrää minut palaamaan Virginiaan ja yhtymään rykmenttiini. Siitä saan kiittää tätä kirottua sotaa. En voi ymmärtää, mitä meidän ministerimme Englannissa oikein ajattelivat, kun he alkoivat tämän surkuteltavan sodan siirtokuntia vastaan», jatkoi hän yltyvällä harmilla. »Minä olen varma siitä, että ainoastaan syvä kunnioitus lippuansa kohtaan on saanut isäni pysymään paikallaan Virginian armeijassa, sillä jollei hän olisi eronnut virasta ainoastaan sotaa kohtaan tuntemansa vastenmielisyyden takia, niin hän olisi tehnyt sen niiden menettelytapojen takia, joilla sotaa käydään. Minä vakuutan teille, Kenton, ettei ainoastaan isäni, vaan sadat upseerit ja kaikki oikein ajattelevat englantilaiset paheksuvat tätä veljessotaa ja sitä mieletöntä politiikkaa, joka sen aiheutti. Nyt, kun taistelu on alkanut, pakottaa heidän velvollisuutensa, yhtä paljon kuin isänmaanrakkautensakin heitä pysymään maalleen uskollisina.»
»Minä uskon teitä, herra», vastasi metsästäjä vilpittömästi, »mutta luulen, että tästä sodasta on jotakin hyötyäkin. Sen katkeruuden poistamiseksi, jonka tämä sota jättää jälkeensä, tarvitaan kyllä yhden tahi kahden sukupolven aika, ja sen takia tahtoisin, että sota olisi jo ohi.»
»Niin, täällä minä olen vain teidän mukananne Kenton», lisäsi Jack iloisesti, »enkä ole ollenkaan varma siitä, etteikö teidän velvollisuutenne olisi viedä minut vankina johonkin amerikkalaiseen leiriin sen sijaan että nyt autatte minua yhtymään kuninkaan armeijaan.»
Sydämellinen nauru oli metsästäjän vastauksena tähän viattomaan pilapuheeseen, ja tarmokkaasti käytellen melaansa kiidätti hän kanoottia heikkoa virtaa ylöspäin. Tennessee- ja Cumberland-jokien suiden välillä on vain lyhyt matka, ja Kenton toivoi pääsevänsä viimemainittuun ennen yön tuloa. Tämä onnistuikin, ja kun ilma oli kirkas, niin laski hän Cumberland-jokea vielä pari penikulmaa. Matkailijat nukkuivat sinä yönä oikeanpuoleista rantaa lähellä olevalla pienellä saarella, ja seuraavana aamuna ennen matkalle lähtöä meni Kenton tapansa mukaan hakemaan jotakin metsänriistaa jättäen Alleynen valmistamaan aamiaista niistä jäännöksistä, joita oli tallella eilispäivältä. Jackin suureksi suruksi ja hämmästykseksi ei Kenton enää palannutkaan.
Kun tunti tunnin perästä kului eikä metsästäjää näkynyt eikä kuulunut, tuli Jack sangen levottomaksi. Hän ei ainoastaan pelännyt ystävänsä puolesta, vaan hänen oma tilanteensakin, yksinään ja aseetonna kaukana erämaassa, oli hyvin arveluttava. Häntä ei olisi ollenkaan huolettanut (ainakin hän itsekseen päätteli niin), jos hänellä olisi ollut pyssy, metsästyspuukko ja kyllin ampumavaroja ja varmuus siitä, että Kenton oli vahingoittumaton. Mutta nyt asiat eivät voineet juuri olla huonommin.