Heitettyään viimeisen kivensä Jack jätti takaa-ajon, jonka hän oli toimeenpannut mahdollisimman suurella metelillä, ja kääntyi kahlaamolle päin suojattiansa etsimään. Jack tapasi hänet, uskollisena intiaanein tavoille, riistämässä päänahkoja kaatuneilta vihollisiltaan, joille hän oli jo antanut sotatapparallaan armoniskun.
Kun Jack tuli lähemmäksi, tervehti tuo nuori päällikkö vapauttajaansa seuraavin sanoin:
»Valkoinen mies, sinä olet oman henkesi uhalla pelastanut Ellinipsicon. Cornstalk, minun isäni ja shawneeheimon päällikkö, on kiittävä sinua, kun vapautit hänen poikansa näiden chickasaw-koirien kynsistä. Hugh! Nuori valkonaama veljeni on suuri soturi; hänellä ei ollut pyssyä ja kuitenkin voitti hän neljä chickasaw-soturia. Cornstalk tahtoisi ottaa hänet omaksi pojakseen.»
Yhtä tyytyväisenä kuin hämmästyneenä kuunteli Jack tätä odottamatonta puhetta. Paitsi sitä, että siinä kiitettiin häntä avunannosta, kävi puheesta vielä selville, että puhuja osasi englannin kieltä, josta Jack oli näissä olosuhteissa vieläkin iloisempi. Nuoren intiaanin käytös oli kauttaaltaan niin luontevaa ja arvokasta, että Jack rupesi pitämään hänestä yhä enemmän.
Mutta nyt ei ollut aikaa kohteliaisuuksien vaihdolle, sillä millä hetkellä hyvänsä chickasawit voivat hämmästyksestään toipuneina palata takaisin suuremman joukon kanssa. Ottaen maasta toisen kaatuneen soturin pyssyn, ruutisarven ja luotipussin käski Jack nuoren soturin seurata häntä ja lähti suoraan Cumberland-joelle.
Mutta heidän ei ollut sallittu saapua sinne ehein nahoin.
XI.
ELLINIPSICO MAKSAA VELKANSA.
Monet ja vaihtelevat ajatukset risteilivät Jackin aivoissa hänen nopeasti ja tasaisesti juostessaan hämärän metsän läpi uuden tuttavansa seuraamana. Mihinkä kummalliseen tilanteeseen olivatkaan asiat kehittyneet muutamien tuntien kuluessa, ja mitä tästä oli lopulta tuleva.
Hänen halutti kysyä Ellinipsicolta, kuinka tämä oli joutunut niin kauas shawnee-heimon tavallisilta olinpaikoilta ja kuuluiko hän siihen joukkoon, joka oli salakavalasti hyökännyt Kentonin kimppuun ja ehkä vienyt mukanaan hänen ystävänsä. Se seikka, että intiaani oli juossut heidän tekemää polkua pitkin, viittasi siihen, vaikka Jackin oli vaikea uskoa tämän ylhäisen näköisen nuorukaisen kuuluneen tuohon roistojoukkoon. Hän päätti kysellä nuorukaiselta kaikki tähän kuuluvat seikat ja muita tärkeitä asioita, kun he olivat päässeet turvaan pienelle saarelle.