He olivat jo viidenkymmenen kyynärän päässä siitä paikasta, johon Jack oli kätkenyt kanoottinsa, kun Jack tunsi lamauttavan iskun oikeassa olkapäässään, ja melkein samalla kertaa pyssynlaukaus rikkoi metsän hiljaisuuden. Mitä se mahtoi merkitä?
Ensi hetkessä ajatteli Jack, että hänen kumppaninsa oli petollisesti ampunut häntä, sillä pamaus kuului takaapäin. Mutta kääntyen ympäri huomasi hän helpotuksekseen, että niin ei ollut asian laita. Ellinipsico oli hypännyt erään puun taakse ja tähtäsi sinne päin, josta he olivat tulleet. Kun hänen pyssynsä pamahti, niin hyppäsi muutamia intiaaneja puiden ja pensaiden takaa, ja he hyökkäsivät häntä kohti.
»Tätä tietä!» huusi Jack. »Juokse tuota pientä saarta kohti tuolla joessa!»
Ellinipsico kuuli hänen sanansa, ja nuo molemmat takaa-ajetut miehet saapuivat jokirantaan melkein yhtäaikaa. Heidän ensi ajatuksensa oli syöksyä jokeen ja uida yli, mutta kun Jack yritti kohottaa käsiään sitä varten, niin hän laski ne alas huudahtaen tahtomattaan tuskasta. Hänen olkapäänsä oli vioittunut.
Huomattuaan tämän veti tuo nuori päällikkö Jackin erään kaatuneen puun taakse ja otettuaan maasta pudottamansa pyssyn ojensi hän sen heti suoraan ensimmäistä vihollista kohti. Jack seurasi heti esimerkkiä. Chickasawit, jotka eivät pitäneet noiden uhkaavien pyssynsuiden ilmestymisestä, hakivat aikaa hukkaamatta suojaa lähimpien puiden takaa.
Se maassa makaava puu, jonka takana molemmat pakolaiset piilottelivat, ulottui kaikeksi onneksi siihen kaislikkoon saakka, jossa kanootti oli kätkettynä. Vihollisen satunnainen viivyttely antoi Jackille sen verran aikaa, että hän kerkesi huomata tämän ja käyttää sitä hyväkseen. Muutamin sanoin ilmoitti hän kumppanilleen asian laidan, ja tuo nerokas intiaani ymmärsi tilanteen heti.
»Hyvä on! Valkoinen veljeni pitäköön nyt pyssyjä näin.» Ja hän otti pyssyt ja näytti, kuinka yhden miehen oli mahdollista pitää molemmat pyssyt kohdallaan ja viholliseen päin tähdättyinä. Kun Alleyne oli ottanut pyssyt haltuunsa, niin intiaani virkkoi:
»Ellinipsico on notkea kuin pantteri. Hän pujotteleikse nyt kaislikon läpi ja laittaa kanootin valmiiksi. Kun ison huuhkajan ääni kuuluu, niin veljeni laukaisee pyssynsä ja kiiruhtaa vedenrajaan.»
Jack nyökkäsi, ja käden käänteessä tuo notkea intiaani ryömi tiehensä kaislikon läpi melkein yhtä äänettömästi kuin käärme.
Sillä aikaa eivät chickasawitkaan olleet toimettomina, ja kun tuo haavoittunut englantilainen, tuskia kärsien, piteli noita raskaita pyssyjä vaakasuorassa asennossaan, niin hän saattoi kuulla kahinaa ja risahtelua pensaikosta, joiden suojassa vihollinen hiipien eteni.