»Se on totta, että usein kysyy enemmän rohkeutta tehdä vain velvollisuutensa kuin hyökätä taisteluun. Mies, joka ei tottele päällikkönsä määräyksiä, ei kelpaa mihinkään!» sanoi Boon lämmöllä.
»Niin se on», vastasi toinen, ja ympäröivästä joukosta kuului hyväksyvää muminaa. »Tulkaa nyt sisään», jatkoi tuo vanha mies mennen edellä lähellä olevaan mökkiin, jossa pöydällä oli kylmää hirvenlihaa, karkeata ruisleipää ja maissikeksiä. »Käykää sisään ja syökää itsenne kylläiseksi. Tänä iltana on liian myöhäistä jatkaa matkaa, ja te, samoinkuin hevosennekin, tarvitsette lepoa.»
Siihen ei ollut vastaanväittämistä, sillä aurinko läheni jo läntistä taivaanrantaa ja Boonin joukko oli ollut levähtämättä taipaleella melkein aamunkoitosta saakka haluten päästä Watangaan ennen pimeää. Boonsborosta lähdettyään nukkuivat he nyt ensi kerran katon alla. Mutta heidän ilonsa siitä, että tämä ensimmäinen ja kaikkein vaarallisin osa heidän matkastaan Pohjois-Carolinaan oli suoritettu, oli häiriintynyt kokonaan heidän kuultuaan, että Johanna Harrod ja rouva Robertson olivat joutuneet intiaanijoukon vangeiksi.
Heti illallisen syötyä meni Boon nuoren englantilaisen luo, joka istui suruissaan kovaa onneaan miettien ja kuvitellen mielessään kaikkia mahdollisia pirullisuuksia, joiden uhriksi hänen rakastettunsa oli voinut joutua.
»Rohkeutta, herra Alleyne», sanoi metsästäjä ystävällisesti. »Tyttö olisi voinut joutua paljon huonompiin käsiin kuin creek-intiaanein, joiden päällikön kerrotaan olevan yhtä sivistynyt kuin kuka valkoinen mies hyvänsä. Tytölle ei ole tapahtuva sen suurempaa vahinkoa kuin että häntä pidetään siellä vankina jonkun aikaa. Robertson on lähtenyt matkalle creekien pääkaupunkiin, kuten minulle on kerrottu, eikä kukaan voi vaikuttaa intiaaneihin enemmän kuin hän. Voitte olla varma siitä, että hän on pinnistävä kaiken tarmonsa ja koettava kaikki keinot päästä M'Gilliorayn puheille, saadakseen vaimonsa ja tämän kumppanin vapaiksi. Ja vielä enemmän merkitsee se», jatkoi Boon, »että jollei James Robertson rauhallisin keinoin onnistu vapauttamaan vangittuja naisia, niin minä, Daniel Boon, en hukkaa hetkeäkään kootakseni joukon metsästäjiä, joiden avulla pakotan intiaanit vapauttamaan vangit. Vannon sen juhlallisesti.»
»Kiitän teitä!» vastasi Jack tarttuen liikutettuna metsästäjän ojennettuun käteen. »Olette keventänyt sydämeni raskaasta taakasta, sillä nyt tiedän asiani olevan varmoissa käsissä ja kaiken, mitä suinkin voidaan tehdä, tulevan toimitetuksi. Tiedän, että asiaa ajavat semmoiset miehet, jotka ovat siihen minua monin verroin sopivammat.» Hän otti määräyksen käteensä ja kirjoitti sen takasivulle seuraavasti:
»Kallis Johannani! Tästä asiakirjasta käy selville, minkätähden en voi millään muotoa seurata jälkiänne ja yrittää vapauttaa Teitä. Velvollisuus ja kunniantunto vaativat minua viipymättä lähtemään rykmenttiini, ja minä tiedän, että Te olisitte ensimmäinen käskemään minua kuuliaisuuteen. En ole milloinkaan ollut niin kiusattu kuin nyt laiminlyömään velvollisuuttani ja kiiruhtamaan avuksenne. Tämän kirjeen tuoja on Daniel Boon, jonka nimellä on aivan kuin taikavoima näissä vaarallisissa erämaissa. Hän on jalosti luvannut auttaa meitä, ja jollei Robertson onnistu, on Boon ehkä ainoa toinen, jolla on menestyksen mahdollisuuksia. Luotan siihen, että jommankumman näiden miesten on sallittu vapauttaa Teidät ja Teidän toverinne. Vaikka kaikki näyttää nyt olevan meitä vastaan ja saattaa kulua kuukausia ja vuosiakin, ennenkuin jälleen voimme tavata toisemme, niin kenties odottaa meitä suuri onni tulevaisuudessa, kunhan vain pysymme itsellemme ja toisillemme uskollisina. Kuolemaan saakka Teidän oma Jackinne.»
Alleyne taittoi arkin kokoon ja pani sen viralliseen kuoreen takaisin, jonka hän sitten ojensi Boonille. Hiukan myöhemmin makasivat molemmat miehet ystävällisen ja vaatimattoman isäntänsä valmistamilla karkeilla vuoteilla.
Varhain aamun valjetessa lähti Jack matkalle Virginiaan sanansaattajan mukana, joka oli tuonut määräyksen. Boon ja hänen seuralaisensa olivat hajaantuneet ympäriinsä uudisasutuksille kokoamaan vapaaehtoisia sotaretkelle Cowetaan.