»Katsokaapa», sanoi hän. Ja todellakin erotin useampia alligatoreja, jotka olivat syöksähtäneet paikalle.
Minä en kyennyt saamaan sanaakaan suustani, kopeloin whiskypulloa.
»Ottakaa kulaus sydämenvahvistukseksi, tai älkää ottako, odottakaa siksi, kunnes olemme Palmetossa, Levähtäkää — tointukaa — antakaa sydämen tykytyksen mennä ohi. — Kas niin, hyvä ranskalainen ystäväni — jos teette vielä muutamia retkiä vanhan Nathanin kanssa, niin sen minä sanon teille, että teistä tulee aivan toinen mies. Mutta tulkaa nyt.»
Me astelimme nyt lopultakin suon laitaa kohti. Kirkkaassa kuutamossa näimme huojuvan palmukentän, jonka tuhannet rungot kohisten ja aaltomaisesti taipuen tervehtivät meitä. — Hengitimme kevyemmin.
Pian tapasimmekin jo taas Nathanin pojat. He olivat kaataneet hirven.
Sen he valmistivat ruuaksi. Kaikki koettivat pitää puolensa syödessä.
»Vai te olette saaneet lahjoituksen?» kysyi vanhus lopulta.
»Niin, hyvä Mister Nathan.»
»Ja valtuuden valita itsellenne palasen maata Louisianasta?»
»Oikeastaan ottaisimme sen mieluummin Techjoen varrelta, mutta jos minun suoraan täytyy tunnustaa, niin —»
»Niin ette», sanoi vanhus, »juuri välittäisi valita juuri sitä paikkaa, joka näyttää teistä edullisimmalta.»