»Mitä teille juolahtaakaan yhtäkkiä mieleenne, vanhus? Kuka on antanut julistaa itselleen lahjoituksena teidän maanne?»
»Olette ranskalainen, teillä on liukas kieli, ja niin oli muutamalla paronillakin, jonka nimi oli Bostropp. Mutta älkää kulkeko hänen jäljissään.»
»Mitä on paroni Bostropp sitte tehnyt?»
»Mitäkö hän on tehnyt? Tahdonpa kertoa teille, mitä hän on tehnyt. Hänkin antoi hallituksen lahjoittaa itselleen maa-alueen, joka käsitti noin viisikymmentätuhatta tynnyrinalaa ja ulottui Arkansas jokeen asti. Mutta hän ei tyytynyt maihinsa, jotka yhtäkaikki ovat mitä kauneimmat. Olipa muuan uutisasukas hänen maa-alueensa rajalla, nimeltä Jean. Hyvä, uutisasukas oli hiki otsalla laittanut itselleen istutuksia ja hoitanut taloutta vaimonsa ja kymmenen lapsensa kanssa ja oli tehnyt sen hyvin. Tulipa eräänä päivänä tuo kirottu paroni, hän näkee istutukset, ja heti panee hän Neworleans’issa koneensa liikkeelle. — Jean raukan täytyy mennä tiehensä, vielä kerran salolle, hänen täytyy luovuttaa istutuksensa paronille, joka tahtoo toteuttaa ties minkälaisen paroni-aatteen näillä istutuksilla. Kaksi vuotta sen perästä oli tuo seikkailija mennyt vararikkoon, hänen täytyi paeta maasta tuulella ja tuiskulla, mutta istutukset otettiin kuitenkin Jean raukalta. — Nyt ovat rakennukset raunioina ja karhut temmeltävät siellä. — Olisinpa minä ollut Jean, kuulan olisin antanut paronille istutusten asemesta.»
Ja samalla kun tuo mies näin puhui, nosti hän rihlansa ampuma-asentoon.
»Mitä paroniin tulee, niin en voi enkä tahdokaan ottaa häntä puolustaakseni», sanoin minä antamatta tuon liikkeen hämmästyttää itseäni. »Jos tapaus on ollut sellainen kuin te sanotte, on hän menetellyt kevytmielisesti, tunnottomasti.»
Vanhus teki lähtöä, mutta pysähtyi kuitenkin ja kuunteli olkansa ylitse. Hän seisoi hetkisen miettien, samalla kun hänen poikansa viskasivat olalleen hirven lonkka- ja selkälihat sekä kirveet ja näyttivät aikovan seurata häntä.
Me seisoimme ääneti.
»Ettekö tahdo tulla meidän mukana?» kysyi vanhus.
»Emme tiedä, onko se teidän mieleenne.»