'Jää sinä tänne, yksi ei ole toista parempi. Minä nousen katolle sammuttamaan tulen', sanoi Asa.
Asa otti pöydän ja asetti tuolin sille, Rakel ojentaa hänelle vesikipon. Asa kohoaa ylös koukun varassa, jonka olimme kiinnittäneet uuniin ja ripustaneet siihen hirvenlihaa, ja nostaa kipon perässään.
Espanjalaiset tulivat yhä hurjemmiksi ja huusivat entistä kovemmin.
Olipa jo kiire estää tulen leviämistä.
Asa oli jo kiskonut kipon katolle ja valoi siitä vettä, ja Rigtheons sanoi: 'Enemmän vasemmalle, Asa, siellä palaa pahimmin.'
'Merkillinen vasen puoli, en voi nähdä sitä', sanoi Asa, 'antakaa minulle vielä kipollinen vettä.'
Me ojennamme hänelle toisen kipollisen vettä, hän kurkottaa päätään uunista esille vain nähdäkseen, missä tuli palaa. Sitten kaataa hän veden siihen, mutta samassa hetkessä paukahtaa ainakin tusinan verran laukauksia, — espanjalaiset olivat nähneet hänet.
'Seis!' huutaa Asa aivan muuttuneella äänellä, 'seis, nyt minä sen sain. Antaa heidän kirkua ja hyppiä, noiden tolvanoiden.'
Samalla putoavat uunista alas kovalla kolinalla kinkut ja hirven paistit ja heti sen perästä Asa — aivan verisenä.
»Jumalan tähden, mies, sinuun on ammuttu!»
'Vaiti vaimo! Vaiti, sanon minä sinulle', puhelee Asa. 'Olen jo kylliksi elänyt, mutta pitäkää puolenne, pojat, älkääkä ampuko kaksi yhtä, älkää tuhlatko kuulaakaan, te vielä ne tarvitsette. Luvatkaa se minulle!'