'Meidän asemamme ei ole varsin mukava, — luulen ma, — talomme ovat tuhkana ja itse niin runneltuja, että tuskin voimme nousta vuoteeltamme, ympärillämme on vain verta ja ruumiita. Luulenpa, että meidän täytyy neuvotella, mitä nyt on tehtävä.'
'Neuvottele vain, mutta kyllä se vaikeata on', sanoivat Jonas ja
Rigtheons.
'Mutta sen me olemme tehneet, mitä meidän täytyi tehdä', arveli James.
'Ei yksikään metsäläinen olisi meidän asemassamme toiminut paremmin.'
'Mitäkö tehtävä?' puuttui Rakel puheeseen, jossa oli useita piirteitä isänsä luonteesta ja on vieläkin. 'Mitäkö tehdä?' puheli hän. 'Jumala on meille lähettänyt tämän koettelemuksen, meidän täytyy odottaa, mitä hän edelleen tahtoo lähettää. Teidän pitää olla rauhallisia, ja kun sitten olette ennallaan, silloin on kylliksi aikaa neuvotella.'
'Entä mitä teemme Asalle?' kysyin minä.
Asa lepäsi Rakelin pesualtaassa, valkoisen vaatteen peitossa, tuolla nurkassa, missä hän on haudattuna.
'Asalleko!' huudahti Rakel, 'rakkaalle Asalleni.' Samassa alkoi hän itkeä ja nyyhkyttää. 'Asa saa nukkua tuossa, missä hän kaatuikin. Hänen lepokammionsa olkoon paalulinnassa, jonka hän itse on rakentanut, tässä verisessä paalulinnassa.'
'Rakel, ethän sinä tahtone kaivattaa tänne hänen hautaansa?' sanoin minä.
'En nyt, Nathan', vastasi hän, 'Nyt tahdon minä kaivaa tuolla ulkona haudan, mutta sittekun olemme jättäneet tämän paalulinnan, tulee hänen saada täällä leposijansa, niinkuin aivan oikein ja kohtuullista onkin.'
'Sinä siis haluat lähteä tästä paalulinnasta, Rakel?' kysyin minä.