"Ja vaatteissa?"
"Kyllä."
"Tulkaa ulos sitten, aivan hiljaa!"
Minä tottelin. Mr. Rochester seisoi galleriassa kynttilä kädessään.
"Minä tarvitsen teitä", sanoin hän, "tulkaa tätä tietä, älkää hätäilkö ja kulkekaa aivan hiljaa."
Kenkäni olivat ohuet, joten voin kulkea mattoja pitkin ääneti kuin kissa. Mr. Rochester liukui gallerian toiseen päähän ja portaita ylös pysähtyen tuon kohtalokkaan kolmannen kerroksen matalaan, pimeään käytävään. Olin seurannut mukana ja seisoin nyt hänen vieressään.
"Onko huoneessanne pesusientä?"
"On, sir."
"Ja onko teillä suoloja — hajusuoloja?"
"On."