Hän nousi ja käveli huoneen läpi. Sitten hän pysähtyi ja katseli minua taaskin. Hän pudisti päätänsä.
"Mitä ette hyväksy, Mr. Rivers?" kysyin.
"Te ette ole Mortonissa kauan — ette varmaan!"
"Minkätähden? Mitä syytä teillä on sanoa niin?"
"Luen sen silmistänne. Niitten ilme ei lupaa tasaista, huomaamatonta elämää."
"En ole kunnianhimoinen."
Hän säpsähti sanoessani sanan "kunnianhimoinen".
"Ette. Mutta mikä saattoi teidät ajattelemaan kunnianhimoa? Kuka on kunnianhimoinen? Tiedän itse olevani sitä, mutta kuinka keksitte sen?"
"Puhuin vain itsestäni."
"No niin, jos ette ole kunnianhimoinen, olette —"