"Kuollut?" toisti Diana.
"Niin."
Hän heitti kysyvän silmäyksen veljeensä. "Entä sitten?" kysyi hän matalalla äänellä.
"Entä sitten, Di?" sanoi hän väräyttämättäkään marmorikasvojaan. "Entä sitten? Ei mitään. Lue!"
Hän heitti kirjeen hänen polvelleen. Diana silmäili sen läpi ja ojensi sen sitten Marylle. Mary luki sen vaieten ja antoi sen sitten takaisin veljelleen. Kaikki kolme katselivat toisiaan ja hymyilivät miettivää, surullista hymyä.
"Amen! Elämmehän me edelleenkin", sanoi Diana vihdoin.
"Missään tapauksessa se ei pahenna asemaamme", huomautti Mary.
"Se pakottaa vain liian paljon ajattelemaan, kuinka olisi voinut olla", sanoi Mr. Rivers, "ja vastakohta on liian suuri."
Hän pani kirjeen takaisin kuoreen, lukitsi sen pöytälaatikkoonsa ja meni taas ulos.
Muutamiin minuutteihin ei kukaan puhunut. Sitten Diana kääntyi minuun.