"Kaukana siitä, Diana. Kosiessaan minua ei hänellä ole muuta ajatusta kuin saada minusta sopiva työtoveri Intiaan."
"Mitä? Tahtooko hän sinua Intiaan?"
"Tahtoo."
"Hullutusta!" huudahti hän. "Siellä sinä et eläisi kolmea kuukautta, siitä olen varma. Sinä et saa mennä — ethän vain ole suostunut, Jane?"
"Olen kieltäytynyt menemästä naimisiin hänen kanssaan —"
"Ja luultavasti suututtanut hänet sillä, vai kuinka?"
"Syvästi. Pelkään, että hän ei koskaan anna sitä minulle anteeksi.
Suostuin kuitenkin seuraamaan häntä hänen sisarenaan."
"Se oli sulaa hulluutta sinulta, Jane. Ajattele, minkälaiseen työhön ryhdyt — voimakkaatkin siinä nääntyvät väsymyksestä, ja sinä olet heikko. St. John — sinä tunnet hänet — tulee vaatimaan sinulta mahdottomia, hänen seuralaisenaan et saisi levähtää päivän kuumimpinakaan hetkinä, ja paha kyllä olen huomannut, että pakotat itsesi täyttämään hänen vaatimuksensa, mitä hyvänsä hän vaatiikin. Ihmettelen suuresti, mistä sait rohkeutta hylkäämään hänen kätensä. Etkö sitten rakasta häntä, Jane?"
"En, en ainakaan tulevana miehenäni."
"Hän on kuitenkin kaunis mies."