"Missä suhteessa olemme niin kovin samaa mieltä?"
"Meillä kummallakin on kyky tehdä havaintoja. Te kenties ette usko minulla sitä olevan, mutta minullapa on kuitenkin."
"Mutta te puhutte makuasioista: saatammehan nähdä saman esineen ja kuitenkin arvostella sitä eri tavoin."
"Tehdäänpä koe. Tietenkään ette muuta voi kuin antaa tunnustusta neiti Fanshawen ansioille — no, mitä arvelette toisista tässä huoneessa? Äidistäni esimerkiksi, tai noista leijonista tuolla, herroista A. ja Z., tai sanokaamme tuosta kalpeasta pikku neiti de Bassompierrestä?"
"Te tiedätte mitä ajattelen äidistänne. Herroista A. ja Z. minulla ei ole mitään mielipidettä."
"Entä viimeksi mainittu?"
"Ajattelen että hän on kalpea pikku neiti, niinkuin sanoitte — kalpea ainakin juuri nyt, kun on väsynyt liiasta kiihtymyksestä."
"Ettekö muista häntä lapsena?"
"Pohdin väliin muistatteko te?"
"Olin unohtanut hänet, mutta on huomattava että asianhaarat, henkilöt, vieläpä sanat ja katseet, jotka ovat haihtuneet muistista, voivat joissakin olosuhteissa, määrätyssä mielentilassa — omassamme tai toisten — palata takaisin."