"Siinä suhteessa on eroa teoriassa ja uskossa niin protestanteilla kuin muillakin lahkokunnilla", vastasin. "Miksi kysytte minulta tätä, monsieur?"
"Miksi vapisette ja puhutte niin heikosti? Oletteko taikauskoinen?"
"Olen luonteeltani hermostunut. En mielelläni puhele tästä asiasta.
Pidän siitä vieläkin vähemmän siksi että —"
"Uskotteko?"
"En, mutta olen sattunut kokemaan vaikutelmia —"
"Senkö jälkeen kun tulitte tänne?"
"Niin, muutama kuukausi sitten."
"Täälläkö — tässä talossa?"
"Niin."
"Hyvä. Olen iloinen siitä. Minä tiesin sen likipitäen jo ennen kuin sanoittekaan. Olin tietoinen teidän ja minun välisestä sukulaisuudesta. Te olette kärsivällinen ja minä olen kiivas, te olette hiljainen ja kalpea, minä ruskea ja tulinen, te olette ankara protestantti, minä jonkinlainen maallikko-jesuiitta, mutta me olemme samanlaiset — välillämme on sukulaisuutta. Näettekö sen, mademoiselle, kun katsotte peiliin? Huomaatteko että otsanne on samanmuotoinen kuin minun — että silmänne ovat samoin piirretyt kuin minun? Kuuletteko että teillä on minun värähdyksiäni äänessänne? Tiedättekö että teillä usein on minun ilmeitäni? Minä huomaan kaiken tämän, ja uskon että te olette syntynyt minun tähteni alla. Niin, te olette syntynyt minun tähteni alla. Vaviskaa, sillä kun näin on laita kuolevaisten kesken, on vaikea erottaa heidän kohtaloittensa lankoja, sattuu solmuja ja takertumisia — äkillinen katkaiseminen vahingoittaa kudelmaa. Mutta palatkaamme näihin 'vaikutelmiin', kuten sanotte englantilaisen varovaisesti. Minullakin on ollut 'vaikutelmani'."