"Niin kyllä, se tiedetään", minä sanoin. "Koko Villette tietää hänet perijättäreksi."
"Puhutaanko pikku tytöstäni siinä valossa?"
"Puhutaan, sir."
Hän vaipui syviin mietteisiin. Minä rohkenin sanoa:
"Pitäisittekö sitten jotakin toista Pauliinan arvoisena, sir? Olisiko joku toinen mielestänne parempi kuin tohtori Bretton? Luuletteko että korkeampi asema tai suurempi rikkaus tekisi paljonkin eroa tunteissanne tulevaa vävyänne kohtaan?"
"Te koskette arkaan paikkaan", sanoi hän.
"Katsokaa Villetten ylimystöä — ettekö pitäisi heistä, sir?"
"En — ei koskaan tule kysymykseen mikään duc tai baron tai vicomte heistä kaikista."
"Minulle on kerrottu että monet näistä henkilöistä ajattelevat tytärtänne, sir", jatkoin rohkaistuneena, sillä huomasin että kreivi oli pikemmin tarkkaavainen kuin torjuva. "Toisia kosijoita ilmaantuu siis, jos tohtori Bretton hylätään. Luullakseni heitä ei ole puuttuva minne menettekään. Perijätärarvostaankin riippumatta minusta näyttää että Pauliina viehättää useimpia jotka joutuvat hänen tielleen."
"Todellako? Kuinka niin? Eihän minun pikku tyttöäni toki pidetään kaunottarena?"