"Hän huomasi käytökseni päivällisellä? Hän ymmärsi minut?"
"Aivan niin, Graham."
"Joudun siis tuomittavaksi, ja hänkö myös?"
"Herra Home" (me yhäkin silloin tällöin nimitämme häntä herra
Homeksi) "puhuu tyttärensä kanssa."
"Haa! Ne ovat tuimia hetkiä, Lucy."
Hän oli kokonaan kiihdyksissä, hänen nuori kätensä vapisi, eloisa (aioin sanoa kuolettava, mutta sellaiset sanat sopivat huonosti niin läpeensä elävään kuin häneen) jännitys milloin salpasi milloin taajensi hänen hengitystään, mutta kesken kaikkea tätä levottomuutta ei hänen hymynsä kertaakaan väsähtänyt.
"Onko isä hyvin vihoissaan, Lucy?"
"Pauliina on hyvin uskollinen, Graham."
"Mitä minulle aiotaan tehdä?"
"Graham, teidän kohtalontähtenne täytyy olla onnellinen."