"Kaikki pojat ovat."
"Enemmänkö kuin tytöt?"
"Hyvin luultavaa. Viisaat ihmiset sanovat, että on hullutusta pitää ketään täydellisenä, ja mitä tulee pitämiseen ja ei-pitämiseen, tulisi meidän olla ystävällisiä kaikille eikä jumaloida ketään."
"Oletteko te viisas ihminen?"
"Aion koettaa olla. Mene nukkumaan nyt."
"En voi mennä nukkumaan. Eikö teillä ole kipua juuri täällä" (hän pani keijukaiskätensä keijukaisrintaan), "kun ajattelette että teidän pitää jättää Graham, sillä eihän teidän kotinne ole täällä?"
"Tosiaankaan, Polly", sanoin, "sinun ei pitäisi tuntea niin suurta tuskaa, kun hyvin pian lähdet isäsi luo. Oletko unohtanut hänet? Etkö enää tahdo olla hänen pieni toverinsa?"
Kuoleman hiljaisuus seurasi tätä kysymystä.
"Lapsi, pane levolle ja nuku", käskin.
"Vuoteeni on kylmä", hän sanoi. "En voi lämmittää sitä."