"Kas, kas, sinua on vaikea tyydyttää. Kelpaako näin?"
"Oikein hyvä. Minne minä nyt menen?"
"Minä vien sinut aamiaishuoneeseen."
"Tule sitten."
He menivät ovea kohti. Hän pysähtyi.
"Voi, Harriet, olisipa tämä isän talo! Minä en tunne näitä ihmisiä."
"Ole hyvä lapsi, Missy."
"Minä olen hyvä, mutta minun tekee kipeätä tästä" — hän pani kätensä sydämelleen ja vaikeroi: "Isä, isä!"
Minä hypähdin pystyyn ja nousin hillitäkseni tätä kohtausta niin kauan kuin vielä oli mahdollista.
"Sano hyvää huomenta neidille", määräsi Harriet.