… Puhukaat keskenännä psalmeilla, ja kijtos-wirsillä, ja hengellisillä lauluilla, weisaten ja soittain Herralle teidän sydämmesännä. Kijtäin aina Jumalata ja Isää, jokaitsen edestä, meidän Herran Jesuxen Christuxen Nimeen.
Kuninkahan kuluisimman
Sangen suuren Salomonin
Weisu weisuista walittu,
Wirsi warsinni warawa,
Sangen korkia, komia:
Sulhas-Wirfi Salomonin,
Ratki Raamatun sanoilla
Pyhän-Kirjan puheilla,
Suomen-kielen somahilla
Sanan-parsilla sanottu,
Ratki Runohin rakettu,
Somahasti solmeheltu
Christfrid Gananderilta Thuomaan Pojalda,
Philos. Maqist. ja Kappalaiselta Frantsilan Kappelilla,
Sijkajoen Pitäjäsä, Pohjan-maalla.
Wuonna 1783.
Lukialle.
Suomen Kansan, ja erinomattain minun Maan-miesteni, Pohjalaisten, luonnollinen ja ikänänsä kuin kansa syntynyt taipumus on Runoixi kaikki, paremman muiston tähden käsittää: Se nähdän heidän joka päiwäisistä Sananlaskuistansa, Arwotuxista, weisuista, jotka enimmitten lankewat Runon tawalla.
Runot, niinkuin ne weisataan, owat myös ne wanhimmat, omituiset tämän maan laulut. Ja että, nijsä aina säistetään ja ylös kerrotaan, samat sanat, waikka wähä toisin, kuin edellisesä radisa; nijn ne pikemmin muistetaan, ja nijnkuin ittestänsä juoxewat; ja edellinen nijnkuin, odottaa sitä seuraawaista meininkiä, niinkuin selityxexeen, joka myös antaa ihmeteltäwän painon ja otollisuuden, koko laululle.
Täsä weisun-laadusa owat Suomalaiset likinnä Hebräalaisia, ja muita Itäsenmaan kansoja Asiasa; joilla ei ole yhtään rijmiä, eli yhen kaltaista sanain päätöstä lopulla (joka wirsi lai, on wasta Paawein Munkkeilta sisälle tuotu; sillä Ruotsalaistengin wanhoista Saduista nähdään, ettei heidängään Runo-niekkansa, huolineet rijmeistä, waan weisaisit woitto wirtensä, Kuningasten Teot ic. muutoin korkeilla sanoilla; jotka Runo-niekat sijhen aikaan pidettiin suuresa kunniasa, ja Kuningasten seurasa)
K. Dawidin Psalmit, Hjobi, Salomo, ja monet muut Pyhän Raamatun paikat, erinommattain wirret, owat sijtä laadusta kuin meidän Suomalaiset Runommekin; ilman rijmiä, ja että edellinen aina jälkimmäisesä säistetään, niinkuin Bibliasta kyllä hawaitaan. Nämät pyhät kirjat owat myös Israelin seurakunnalta weisatut sekä äänellä että soitto-aseilla, kandeleilla - -, ic.
Nämät Täsä olewaiset kappaleet, olen minä, siis, siinä ajatuxesa Runohin pannu, että mekin taitaisimma weisata nijn korkeita ja pyhiä asioita, ja ne paremmin ja keweimmin muistaa. Nämät owat tosin Itäsen maan wertauxijn ja muihin korkeihin salauxijn niin kiedotut, että ne meidän aikuisilda ihmisiltä, ei kuka ties oikein käsitetä; sillä nijsä puhutaan yrttitarhoista, granaatiomenoista, Elephanteista, wuorista ic. Morsiamesta, Yljästä ic. Jotka kaikki ei lihallisella, waan hengellisellä mielellä pitää käsitettämään. Jumala siihen Pyhän Hengensä andakoon! Minä en ole tietäxeni yhtään toista, wäärää uutta meininkiä eli ymmärrystä sisälle tunkenut; waan ainoastans Sowittanut Raamatun sanat soweljoihijn Runohin.
Frantzilasta s. 14. p. Loka kuusa 1783.