Christfrid Ganander, philos. Magister.
K. Salomonin Korkia Weisu.
I. Luku.
v. 1. Salomonin Sulhas wirsi
Korkia ja sangen kaunis
Weisu warsinni walittu.
v. 2. Hänpä suuta sulhaseni
Armahani antakohon
Minun mielisuosiolla.
Suulla Hänen suloisella;
Sillä sinun sulhaseni,
Rakkaudesi rapea,
Ombi suuresti suloinen
Makeampi se minusta
Kuin joku wijna wikewä.
v. 3. Sinun hywingin hywäjen
Woimallisten woitehitten
Hajun tähden hajuisimman.
Sinun Nimesi suloinen
On kuin öljy öljypuusta
Wuodatettu wiljawasti
Sempä tähdengin Sinua
Pikku pijkatset pijangin
Rakkahinda rakastawat.
v. 4. Wedä wäkewin minua,
Nijn me juoxemma jälissäs
Perässäsi paimenemme:
Kuningas se kelwoxeni
Wiepi minun Morsianna
Kaunisehen kammioonsa:
Sinusta me sulhaisemme
Ihandellen iloitsemme
Kaikin ratki riemuitsemma,
Mepä muistamme Sinungin
Rehellistä rakkauttas
Totta todella paremmin
Wielä enää kuin kukaana
Wijna juomia jaloja;
Kaikki hurskahat hywästi
Sun ratki rakastawat.
v. 5. Älköön kukaan kummaelko
Että minä olen musta;
Mutta tietäkäät todella
Tyttäret Te taitawimmat
Jerusalemin salosta,
Ettän olen otollinen
Sangen kaunis ja korea;
Nijnkuin Kedarin kodissa
Majat mustat ja matalat,
mutta myöskin ninkuin nääette
Nijnkuin suuren Salomonin
Waate kirjawa walaistu.
v. 6. Älkäät sitä ällämöistyk,
Sitä katsokok katalat,
Että minä mustununna
Olen aiwan ahwettunut:
Aurinko mun ahwetutti,
Päiwä on mun polttanunna:
Oman Äitini, äkeät
Lapset wielä wihastuwat
Minun päälleni pahasti:
Jotka panit paimenexi
Minun asetit alati
Wijnamäen wartiaxi;
Waan en minä wakaisesti
Warjellu ja wartioinnu
Minun wijna mäkiäni.
v. 7. Sano sinä suloiseni,
Sinä sieluni sokuri
Jota sieluni suruinen
Aina ratki rakastaapi,
Kusas käynet laituimella?
Kusas laidunta kuletat?
Kusas Lounalla lepäjät?
Puolipäiwästä pitänet!
Jotten joutuis juoxemahan
Minun pidäis poikkeemahan
Muolle muitten laumain luoxe
Kumppaneisi kulkemoille.
v. 8. Ylkä wastaa:
Ylkä wastaawi wakanen;
Kuule sinä kultaiseni,
Warsin waimoista walittu.
Ihanaisin ihmisistä.
Kaunehin sä kaunehista,
Joss ett sinä sinuansi
Tunne tällä tanterella,
Ettes exyis Erämaahan
Korwen synkiän sisähän
Juoxe lammasten jäljille,
Mene lauman laitumelle.
Kaitse wohlias wagasti
Tuolla paimenten tykönä
Liki heidän huoneitansa.
v. 9. Minä werraxi wetänen
Sinun minun siukkuseni,
Ylön rakas ystäwäni,
Kaunihimpihin kaluini,
Hopehini hohtawihin,
Sinä kaunis kaiketikkin
Nijnkuin ratsu ratsas miehen
Olet korska ja korea
Nijnkuin waunut warustetut
Kuuluisimman Kuninkahan.
v. 10. Sinun poskesi punaiset
Sasu pääsi ne suloiset
Owat ihan ihanaiset
Wahwain pankkujes wälissä,
Sinun kaulasi korea
Kulta käädyissä kenosa.
v. 11. Mepä teetämme sinulle
Pangut kullaiset koreat
Nastaisilla näppärillä
Hijluwasta hopeasta.
v. 12. Morsian wastaa:
Koska kuuluisa Kuningas
Istui pöytänsä tykönä
Hajun haiskahti hywästi
Minun nuoren Narduxesta
Kelwoxesta kukkaisesta
Walituista woitehista.
v. 13. Minun Yrkö ystäwäni
Ompi minun Mirrhamini
Kukka-kimppuni korea
Joka rippuu Rinnoillani.
v. 14. Minun yxi Ystäwäni
On kuin Cyprin, Syxyn tulles
Wijna-marjan makeimman
Ruusun-karwanen rypälö
Onni lähtehen lähellä
Wiljawissa wijnamäjis.
v. 15 Molemmat keskensa. —
Katso! minun kultaiseni,
Minun aiwan armahani
Sinä olet otollinen,
Minun iloni, ihana:
Katso! totta tosiahan
Sinä oot ihan ihana;
Sinun silmäsi suloiset
Owat juuri otolliset
Kaunihit kuin kyhkyläisen
Silmät suotuisan suloiset,
v. 16. Katso! minun kaunoseni,
ylimmäinen Ystäwäni,
Ohoh! kuins olet ihana
Sinä oot sangen suloinen;
Meidän wuoteemme wähäinen
Wielä myöskin wihoittaapi
Wiherjöitseewi wälehen.
v. 17. Meidän huoneemme helewän
Kaaret owat kedri-puusta
Wuolet hongasta hywästä
Warsin owatkin wakaiset.
Cap. 2. Toinen Luku.
v. 1. Minä olen otollinen
Kaunis kukkainen kedolla
Tasasella tanterella,
Kukka kukista korein
Pulska laxosa punerran.
v. 2. Ylkä weisaa
Nijnkuin Ruusu ruskottawa
Oiwa orjan-tappuroisa,
Nijn on aiwan armahani
Toisten Tytärten seassa.
v. 3. Morsian wastaa
Nijnkuin pulska puu-omenan
Tuolla seisoowi seassa
Muitten puitten Mehtolassa,
Nijn on ylin Ystäwäni
Pulska poikajen seassa:
Minäpä istun ilolla
Hänen waka warjosansa
Jotan ainahin anonen,
Hänen owat hedelmänsä
Minun suussani makeat,
Sangen syödessä suloiset.
v. 4. Hän mun wiepi wijnohinsa
Kulettaapi kellarijnsa;
Hänen lippunsa lewiä
Rakkaus on ratki suuri
Minun päälläni peräti.
v. 5. Wirwottakaat weikkoseni
Wijna leileillä wälehen
Wäkewillä wahwistakaat
Kukkaisilla kryydimaasta
Omenilla, oirehista
Näistä ratki rakkauden,
Sillä minä olen sairas
Rakkaudesta rawittu.
v. 6. Hänen wasen wakinainen
Käsiwartensa wakainen
Aina on mun pääni alla,
Oikiansa oijentaapi
Ulos kätensä kewiän
Halataxensa halulla
Syleilläxensä sylihin.
v. 7. Ylkä.
Minä wannotan, wakuutan
Teitä imbit ihanaiset
Teitä Tyttäret todella
Juuri Jerusaalemista,
Kautta kaunisten kedolla
Metsä wohten wohkawaisten
Naaras-peurajen nimehen
Ettei Tee häntä herätä,
Eli waiwoa warahin,
Nosta ylös Ystäwääni
Ainoata armastani,
Sixi kuin mun Siukkuseni
Torehesta tointunewi
Horroxista huomaitseepi,
Itse tahtowi todella
Ylös nosta näppärästi.
v. 8. Morsian.
Tämä ombi, ja, todella
Minun kulta Kumppalini
Ääni Ystäwän äkeä,
Katso! Tuossa hän tulowi:
Juuri hypäten hywästi
Wuorilla ja waaramailla
Kunnahilla, kukkuloilla.
v. 9. Minun yxi Ystäwäni
On kuin nopsa nuori peura
Wilkas nijnkuin metsä-wuohi:
Katso! jo hän seisoo sillon
Meidän seinän seinuxella
Tuosta owemma takana;
Kattoppas jo kahteloopi
Akkunasta armahamme
Tänne silmäilee sisälle,
Kurkistelee kainosesti
Häkin harwimman läpitse.
v. 10. Waka wastaa Ystäwäni
Minun Suotusan sanoowi
Lausuu lakea minulle;
Nouse ylös Ystäwäni
Ainoani armahani
Ihanaiseni ihana,
Tule tänne tuttawani.
v. 11. Sillä, katso: jo kulunut
Pitkä talwi pojjes mennyt
Talwi kuut on kulkenehet,
Talwi ompi taempana,
Sadet seisahti samea
Lakannut on läikkymästä
Wesi pilwistä wälehen
Siwu mennehet satehet
Murheelliset mustat päiwät.
v. 12. Owat kukkaiset kedolla
Pulskat ulos puhjennehet
Kewät kaunis kaiketikkin
On jo tullut tuttawasti,
Ääni kuuluwi korea (äkeä)
Toukomettisen metissä
Kukertawan kyhkyläisen
Meidän maassamme, mäillä.
v. 13. Wijkunat on wirkistynyt,
Pulskasti jo puhkeawat
Puut jo kaikki panettawat
Wijna puukkin werisänsä
Kaunihisti kukoistawat
Hywän andawat hajunsa:
Nouse nyt jo nopiasti
Minun arka armahani,
Minun oma omenani
Ihanaiseni ilolla
Tule ulos tanhualle (tanterelle)
v. 14. Kyhkyläiseni korea
Minun kaunis kyhkyiseni
Wuoren rotkoja raosa
Kirkas, kiwi rauniosa,
Näytä mulle nähtäwästi
Sinun kaswos kaunihimmat
Anna minun alitusti
Kuulla äänesi korean
Sillä sinun suotuisani
Äänes sangen on suloinen
Ja sun kaswos kaunihimmat
Sinun naamasi näköisä
Ihan ompi ihanainen.
v. 15. Meille ottakaat mäjillä
Ketut kiinni kawalimmat,
Ketut wiekkahat wähäiset,
Jotka joukoin turmelewat
Wijnamäet wiljaisimmat;
Sillä meidän suloisimmat
Wijnamäkemme wäleät
Kukoistuwat kaunihisti
Owat oiwa Röhkäleillä.
v. 16. Minun yxi Ystäwäni
Ombi minun, minä hänen.
Joka kaitsee kaunihisti
Käypi keskellä ketoa
Läpi kukkaisten koreitten.
v. 17. Sixi, aiwan siihen asti
Jotta päiwä jähtyneepi
Warjot pojjes wajonneewat:
Sinä parahin palaja.
Ole nopsa ja nopea
Nijnkuin wilkas metsä-wuohi.
Minun ylin Ystäwäni
Ole nopsa niinkuin peura
Niinkuin paras nuori peura
Erämaasa erinänsä
Wilkas wuorilla mäneewi.
Kolmas Luku,
v. 1. Morsian.
Minä hajin haluisesti
Yxin yöllä ylkeäni
Etseinpä ehon perästä
Warsin minun wuoteesani
Sängysäni saawuttelin.
Jota sieluni jalosti
Sangen ratki rakastaapi:
Minä hajn hakemalla
Etsein händä hartahasti (haluisesti)
Waan en löytänyt läheltä
Händä hywöä hawainnut.
v. 2. Nyt män nousen nopeasti
Kaikki kaupungin käwelen
Wielä yli ympärijnsä
Kuljen katuilla, kujilla.
Haen juuri harttahasti
Jota sieluni suahti
Jotan rakastan jalosti:
Händä hajin haluisesti
Etsein aiwan awaralta
Mutten minä löytänynnä
Händä huomannut Hywöä.
v. 3. Wartioilta wakaisilta,
Jotka käywät kaupungisa
Yli kylän ympärinsä,
Jotka kohtaisit kaduilla
Minun tielläni tapaisit:
Kysyin kohta kijruhusti:
Olettako ollenkaana
Juuri nähnehet nykyisin
Ystäwätani yreltä
Jota sieluni suloista
Kyllä kowin rakastaawi?
v. 4. Koska heistä erkaunsin
Wähä kuljin kauwwemmaxi
Sijrrin silmäni siwulle;
Minä tapasin todella
Löysin minua likinnä
Jota sieluni janowi
Rakkahasti rakastaapi;
Minä tartuin tarmakasti
Kijnni hänehen kiwasti,
Ripun hänesä hywästi
Kijnni pidän kijndiästi,
Engä myös päästäne eneä;
Ja en tahdo tahallani
Händä laskea hywöä,
Aiwan sixi sijhen asti
Ettän saattanen sisälle
Hänen wienen huonesehen
Minun äitini äkeän,
Kammiohon kaunisehen
Tuonne äitini tupahan.
v. 5. Minä wannotan wisusti
Teitä tyttäret todella
Jerusalemin jaloimman,
Kautta kaikkein kaunehimpain
Wilkkahimpain metsä-wohten
Tahi nuorten naaras peurain
Jotka kulkewat kedolla
Mettis marsiwat mäillä;
Ettet Tee nyt ensinkänä
Herrättäisi horroxista
Uheasta unestansa
Minun ainoo armastani,
Eli häntä häätämällä
Walwomahan waiwaisitte (maatisia)
Ennen kuin hän ehdollansa
Itek tahtowi todella.
v. 6. Kuka tämä kuumottawa?
Ken se korwesta tulowi?
Kuka lähtee lawialda,
Niinkuin sawu se sakea
Nouse ylös ylömmäxi?
Suitsutus se sangen karwas
Mirrhamista mukomasta
Pyhä sawu se parahin
Kaikenlaiset kallihimmat
Apothekarin awarat
Yrtit ylön ylistetyt.
v. 7. Katso! kuinka Kuninkahan
Suuren Wiisahan Salomon
Sängyn seisowat siwulla
Ympärillä yhexehen
Kuusi kymmendä urosta
Wäkewätä woimallista
Israelin ihanoista
Wäkewistä walituista.
v. 8. Kaikin pitäwät käestä
Miekat wahwat wälkkywäiset
Ja owat soweljaat sotaan;
Jokaitsella järkiähän
Owat warsin oiwa miekat
Wyölle wyötetyt wagasti
Pelwon tähden puoli yöllä.
v. 9. Kuningas se kuuluisampi
Sangen suuri Salomoni
Teetti makaus-majansa
Uni-huoku-huonehensa
Lepokammion lujimman
Libanonin lujimmista
Puista pulskista peräti.
v. 10. Johon pani patsahixi
Hohtawata hopiota
Jota silais selkiällä
Kallihilla kullallansa,
Itek teetti istuimensa
Punaisesta purpurasta,
Anto laattian latoa
Soweliasti sowitella
Permantonsa parahimman;
Tähden tytärten todella
Julki Jerusaalemisa.
v. 11. Nyt Te Zionin siwiät
Tulkaat tyttäreet tosingin
Katsomahan Kuningasta
Salomota sijstisänsä
Sijnä kruunus kallihisa
Jolla äsken hänen äitins
Ombi hänen kruunannunna
Hänen häitten-päiwänänsä,
Hänen sydämmens suloisna
Ilo-päiwänä parasna.
Neljäs Luku.
v. 1. Ylkä.
Katso! minun kaunoiseni
Minun aino armahani
Sinä olet siukkuseni
Aiwan ihan ihanainen;
Katso! totta tosiahan
Sinä olet oiwa lailla
Iholtasi ihanainen,
Sinun silmäsi suloiset
Niinkuin kaunijn kyhkyläisen
Sinun suortujes wälillä
Pulskimpajen palmikoides:
Sinun hiuxes hieno lännät
Wuohi laumangin weroiset,
Jotk on kerityt kesällä
Gileadin kukkulalla
Warsin wuorella walitut.
v. 2. Sinun hjetrat hampahasi
Owat niinkuin oiwa laumat
Kerittyiden willain kanssa
Jotk' on pesty puhtahaxi,
Jotka kaikki kaunihia
Kaxosia kantawatkin,
Eikä myöskään yxikänä
Heistä ole hedelmätöin.
v. 3. Sinun huules hunajaiset
Pulskat ja tuli-punaiset
Nijnkuin rihma ruusun karwa;
Sinun sanasi suloiset
Siewä suusi se simainen
Pulska puheesi peräti:
Sinun poskes punertawat
Sasu pääsi ne suloiset
Niinkuin oiwakin omena;
Pajja wälis palmikoiden.
v. 4. Sinun kaulasi korea
On kuin torni Daawidingin
Warustettu wahwimmalla
Ratki muurilla rakettu:
Jossa tuhannen tosingin
Rippuu kilpee kijltäwätä
Kaikkinaiset kallihimmat
Wäkewitten woimallisten
Sota-aseet sangaritten.
v. 5. Sinun kaxi kaunihinta
Rippuwata rintahasi
Owat niinkuin kaxi nuorta
Metsä wohlaa metsistösä
Jotka käywät kaikellaisten
Korjain kukkaisten seassa
Lakealla laitumella.
v. 6. Sixi että soipeemmaxi
Päiwä palawa tulowi
Wähä jähtyy wilpeemmäxi,
Warjo kanssa katoawi:
Minä mennen Mirrhamien
Tuonne wuorelle wähäisen
Aloeta apu lailla
Pyhän sawun suitsutusta
Kokoamaan kukkulalle.
v. 7. Sinä olet sisareni
Kokonansakin korea
Aiwan ihan ihanainen,
Minun ainoo armahani
Eikä sinus ensinkänä
Ole ryppyä rumoa
Wähintäkään wirhettänä
v. 8. Tule pojjes tuttawani
Kulje kanssani korea
Minus rakas Morsiani
Liukkahalda Libanolda
Tule kanssani kotihin
Libanonista likemmä,
Sijrry sisälle tupahan
Astu tänne alemmaxi
Awarimman Amananan
Korkialda kukkulalda
Sijrry pojjes Seneriltä
Huolen kanssa Hermonista
Waaralda waaralliselta
Jalopeurojen pesästä
Luowu luolasta pahasta
Leopardein pahimmalda
Wuorelda warottawalda.
* * *
Sama 8 Warsy, wähä toisin,
— — —
Tule minun tuttawani
Tule kanssani kotia
Morsiameni masea
Libanonista lujasta
Kulje kanssani katala
Huiskuwasta hongistosta
Lähde ulos Libanosta
Libanonin ljukkahalda
Korkialda kunnahalda;
Mene sisälle suloinen
Astu tänne Amanangin
Kukkulalda korkialda
Siirry pojjes Seneristä
Hyljää Hermonin ypälet
Joudu pojjes joutusasti
Jalopeurojen pesästä
Luolikosta Libanonin
Leopardejen parista
Wuorelda waaralliselta.
v. 9. Sinä olet ottanunna
Sydämmeni Sisareni
Rakas minun Morsiani:
Sinä olet ottanunna
Sydämmeni siwaltanut
Morsiameni minulda
Yhdellä sun silmälläsi
Kaunihilla käädylläsi
Jongas kannat kaulasasi.
v. 10. Katsoppa kuinga ihana
Sun on suuri Rakkaudes,
Sisareni suloiseni
Morsiameni mehewä
Mansikkani, mesimarjan,
Sinun ratki rakkaudes
Se on totta suloisembi
Makeampi se minusta
Kuin joku wijna wikewä;
Sinun woitees woittaa kaikki
Yrtit, hajulla hywällä
Lawialda lemullansa.
v. 11. Sinun huules hunajaiset,
Minun rakas Morsiani,
Warsin owat kuin walowa
Sima leiwällä suloinen
Mesi leipä lämpymällä:
Mesi ja maito makea
Alla kielesi asuwi,
Sinun waattesi walaistun
Haju ompi oiwallinen
Niinkuin lemu Libanonin
Hywin haisewi kukista.
v. 12. Minun suotu sisareni
Ratki rakas morsiani
Sinä olet suljettuni
Aiwan kaunis kryydimaani,
Lähde lukittu lujasti
Kanssa kaiwo kijnni-pantu.
v. 13. Istutuxesi ihanat
Owat aiwan omenaiset
Yrtti-tarhoissa ylimmät
Oiwa granaati-omenat
Kanssa kallihin hedelmän
Cyprin kukkaiset koreat
Ynnä Narduxen näköisät.
v. 14. Nardus safframin seassa,
Kalmus kansa kaneelingin,
Kaikkinaisen kallihimman
Pyhän sawun puiden kanssa,
Mirrhamia mehullista
Aloeta angarinda
Kaikkein parasten puhasten
ylimmäisten yrttein kanssa.
v. 15 Nijnkuin kaiwo kryydimaasa
Weden eläwän wireä
Lähde luonnokas wikeä
Joka juoxee joutusasti
Libanonista lujasti.
v. 16. Tule tuli pohjaisesta
Ljehuttele louna tuli
Yrti-tarhani ylitse
Kule läpi kryydimaani,
Että sen yrtit ylinnä
Woitehista wuotaisiwat!
Minun ylin Ystäwäni
Kryydimaahans kulkekohon
Hämpä syököhön suloinen
Kaunihia kallihita
Hedelmitänsä hywiä!