Wijdes Luku.
v. 1. Minä tulin, tuttawani
Minun suotu sisareni,
Rakas minun morsiani,
Ylös yrtti-tarhahani;
Josa olen ottanunna
Kaikki minun mirrhamini
Yrtit ylös leikannunna,
Minä olen syönyt siellä
Mesi leipäni makean
Hywän kansa hunajani:
Minä olen maidon kansa
Juonut wijnani wikeän:
"Syökäät teekin suloiseni
Ahah! syökäät armahani
Ystäwäni yldäkyllä
Juokahat ja juopukahat."
v. 2. Minä makaan makiasti
Waikka ompi walwehella
Suosiolla sydämmeni:
Äsken kuulin äänen tuossa
Ystäwäni ylimmäisen
Joka kolkuttaa kowasti;
Näillä sanoilla sanowi:
"Awaa minun armahani
Owes ehtoisa eteeni,
Sisareni suloiseni,
Kyhkyläiseni korea,
Ihanaiseni ilonen;
Sillä pääni pisaroissa
Täynnäns kastehen korean
Hjuxet kaikki huuteissa
Palmikkoni pisaroissa
Tukka yöllä tuhraunut."
v. 3. Mutta minä olen minun
Hameheni pojjes pannut
Ryysyt kaikki rijsununna,
Pidäiskös mun taas pukeman
Panna päälleni hamehen?
Minä wirralla wirutin
Pesin jalkani jalosti,
Pidäiskös mun pikaisesti
Jälle jalkani likaaman
Sokaiseman, saastuttaman?
v. 4. Mutta minun Ystäwäni
Pisti kätensä keweän
Seinän läwestä sisälle
Tuolta uxen ulkopuolta
Josta peljästyin perätin
Sijtä wapisit wagasti
Sisällyxeni, sisuni.
v. 5. Silloin nousin nopiasti
Awaamahan armahallen
Ystäwälleni yreltä:
Minun käteni katalan
Tjukkuit totta tippumalla
Mainittua mirrhamita
Jotta mirrhami jalosti
Waloi warsin sormistani
Hypeistäni hywästi
Lukun salwangin lomihin.
v. 6. Koskan oweni awaisin
Ystäwälleni hywälle,
Mennyt oli matkahansa
Ylimmäinen ystäwäni
Wälehen pois waeldanut
Ohitse minun oweni:
"Minun sieluni suruinen
Läxi ulos uxestansa
Häntä hakemaan halulla
Niinkuin sanonna sulonen
Itek käskenna kiwasti
Minä hain hakemalla
Etsein händä ennakalla
Waan en häntä hawainunna
Enkä löytänyt likeltä,
Minä huudingin hywästi
Waan en saanut wastausta
Engä kuullut kultaistani."
v. 7. Olin waaras wartioista
Jotka käywwät kaupungisa
Yöllä ympäri katuja
Ne mun löysit, mua löiwät,
Häjyt haawoitit minungin:
Wielä wartiat walitut
Muurin päällä ne mukomat
Pois päälijnani siwalsit
Otit hywän hytyrini.
v. 8. Minä wannotan waasti
Teitä tyttäret todella
Jerusalemin jaloimmat
Joss te löydätte josain
Minun tuttuni tapaatte
Yljän minun ystäwäni
Ilmoittakaat ittelehen
Että minä olen sairas
Rakkaudesta rawittu.
v. 9. Millinen, mingä näköinen
On sun ylin ystäwäsi
Muiden suhtehen suloisin
Sano sinä suotta meille
Itte kaikkein ihanaisin
Waka waimojen seassa?
Minkä kaltainen menoissa
On sun ylin ystäwäsi
Muiden suhtehen suloisin
Ettäs olet oiwa lailla
Meitä nijn juuri monasti
Waroittanut, wannottanut?
v. 10. Minun yxi ystäwäni
Ombi walkonen walaistu
Punanen ja punertawa
Kaunistettu kallihisti
Koko kymmenen tuhannen
Siistin kaikkein seassa.
v. 11. Hänen päänsä on parahin
Ja kuin kaikkijn kallijn kulta
Hänen hiuxensa hajalla
Owat kaunihit kaharat,
Mustat ninkuin karneh korwes:
v. 12. Hänen silmänsä suloiset
Owat näppärät, nopeat
Niinkuin silmät mettisellä
Kyhkyisellä kaunihilla,
Wesi ojan wierikolla,
Ne on rieskalla waletut
Pestyt maidolla parahin
Owat täynnäns täydelliset.
v. 13. Hänen poskensa punaset
Owat niinkuin oiwallinen
Kaunistettu kryydimaakin,
Niinkuin yrttein ylimmäisten
Kaunijt kukkaiset kedolla:
Hänen huulens hunajaiset
Owat nijnkuin nuoret ruusut
Jotka wuotawat, waloowat
Pisaroista pikkuisista
Mirrhamin sen mainittawan.
v. 14. Hänen kätensä koreat
Sormet owatkin soreat
Niinkuin kullaiset koreat
Siewät sormuxet somahat
Tuikki täynnäns Turkkoosia:
Hänen ihonsa ihana,
Ombi nijnkuin pulska puhdas
Elefantin sen eläimen —
Luu luja ja sileä
Jok' on kanssa kaunistettu
Silitetty Safijrilla.
v. 15. Hänen jalkansa jaloimmat
Owat nijnkuin oiwalliset
Marmor patsahat parahat
Perustetut jalkain päälle
Koko kullaisten kohotut.
Hänen hahmonsa näköisä
Ombi nijnkuin Libanooni
Cederi warsin walittu.
v. 16. Hänen suunsa on sulonen
Ja hän itse ihanainen
Koko rungolta korea:
Senkaltainen se suloinen
On mun ylin ystäwäni,
Minun ratki rakkahani
Sepä ombi sen kaltainen,
Tyttäret Tee tjetäkähät
Julki Jerusalemista.
Kuudes Luku.
v. l. Mihingä on sulda mennyt
Ystäwäsi ylimmäinen
Kuhun kulki kumppalisi,
Sinä kaunis ja korea
Warsin waimoista walittu
Paras pijkajen seassa;
Kuhun käänty kumpalisi
Mihin yöty Ystäwäsi;
Mekin halulla haemma
Ynnä kansas kumppalias?
v. 2. Ystäwäni ylistetty
Kulkenut on kryydimaahan
Yrtisaroille yreltä,
Siellä kaitsee kryydimaasa
Lakeata laumaansa
Hakoo ruusuja halulla
Kahteloowi kukkaisia.
v. 3. Ystäwani ylkäseni
Hän on minun, minä hänen
Joka kaitsee kaunihisti
Käweleepi kukkaisisa.
v. 4. Minun kaunis kultaiseni.
Sinä olet siukkuseni,
Ihan iholta ihana
Nijnkuin Tirtza tyttäristä,
Koko kaunis katsannolta
Niinkuin jalo Jerusaalem
Julkinen ja juuri jalo
Nijnkuin suuri sotajoukko.
v. 5. Keännä silmänsi suloiset
Sijrrä syrjälle (siwulle) minusta
Sillä silmäs sytyttäwät
Minun sinuhun suloisin
Hjuxes suortuet soreat
Oiwat aiwan otolliset
Nijnkuin nuori wuohilauma
Jotka kerityt kewäillä
Gileadin kunnahalla (kuckulalla)
Wuoren wälkkywät wälillä.
v. 6. Sinun hietrat hampahasi
Owat kaunihit koreat
Ninkuin liemen lammas lauman
Jotka pesosta pirahdit,
Nousit ylös nurmikolle,
Kaikki kaxoset tekewät
Eikoo yhtäkään emöä
Heistä joskus hedelmätöin.
v. 7. Sinun kaswos kaunihimmat
Pienet poskesi punaiset
Owat granaati omenat
Pulskat juuri punertawat
Lohwot lohkohin lohastut
Sinun pantu palmikkoides
Weätty suortujes wälihin.
v. 8. Tott' on joukko Trotingeita
Kuusi kymmendä koosa
Warsin waimoja walisa,
Neitoisia nuorempia
Ehkä epälukuisia.
v. 9. Waan on yxi walittuni
Kyhkyläiseni korea,
Minun tuttuni todella;
Täydelliseni tosinni,
Jok' on äitinsä äpyli
Ratki rakkahin emänsä
Synnyttäjänsä suloisin:
Koska tyttäreet kylisä
Hänen näjit näppärimmän,
Nijn he yhdes ylistiwät
Hänen aiwan autuaxi.
Tuota Troningit samasti
Kehut kerskaten jalosti
Waimot warsinni ylistit.
v. 10. Kuka tämä kuumottawi
Nähden näkyywi näöldä
Niinkuin kaunis kirkkahalda
Aamurusko aamun tulless?
Nijnkuin kuu se kuumottawa,
Warsin walittu walosa
Armas auringo awara,
Nijnkuin loistawa likeltä
Sangen suuri sotajoukko!
v. 11. Minä menin mieluisesti
Astuin alas arohoni
Yrtti-tarhaani yritin
Kahtomahan kaswaneita
Wersonuita wesojani,
Ojan neunalle rupeisin
Kurkistellen kahtomahan
Josko kukas kukoistuisit
Wijna-puunikin walitut
Omenani oiwalllset
Wiherjöitsisit wälehen
Hywän hedelmän tekisit.
v. 12. Mutt' en tietänyt todella
Että sieluni samassa
Wetäysi werkallehen
Kansan tygö kaunihimman
Jotan ratki rakastelin
Sijhen miellyn melkiästi.
v. 13. Ohoh! Palaja parahin
Rauhallinen rakkahani,
Sulaimithini suloinen
Woi! palaja, ah! palaja!
Näköäsi nähdäxemme.
Mitäs näitte näpeäs'
Suloisessa Sulamitis'
Paitsi tantia todella
Sota-joukkojen seassa?
Seitsemäs Luku.
Ylkä 10:nteen wärsyyn saakka
v. 1. Sinä ihana, iloni.
Sinä tytär Sangaringin,
Kuing' oil käyntisi korea
Askeleesi angarimmat:
Sinun laajat lantehesi
Ei ne lensu lengotellen
Sinun käywwesäs korea;
Sinun sääresi soreat
Ne on tasan tasallansa
Tehdyt taitawan kädellä.
v. 2. Sinun napasi samatti
Ylön aiwan ymmyrjäinen
Niinkuin malja melkiäinen
Jost' ei juoma koskaan puutu.
Sinun wahtasi walittu
Niinkuin Nisutkin läjässä,
Jonga yli ympärijnsä
Ruusut, kukkaiset kasoowat.
v. 3. Sinun Rintas rippuwaiset
Kaxi kaunista niseä
Owat molemmat minusta
Niinkuin kaxi kaxoistakin
Metsä-wuohta mehtolassa.
v. 4. Sinun kaulasi korea
(Sinun kaulas' kaswanunna)
Se on suora ja sorea
( Se on suoraxi sorea)
Niinkuin torni, jok' on tehty
Luista lujista ladottu
Elefantin etuisista
Sinun silmäsi suloiset (siweät)
Kaxi kaunista kanoa.
Sinun nenäsi näköisä
Niinkuin torni Libanonin.
v. 5. Sinun pääsi on peräti
Kaunis karmelin weronen
Sinun hienot pääsi hiuxet
Soreissa suortuissa
Poimuisihin palmikoittu
Niinkuin purpura parahin
Jota kantawi Kuningas.
v. 6. Kuinga kaiketi ihana
Sangen suloinen oletkin
Minun aino armahani
Hekumassasi hunaja
Mesi leipäni makea.
v. 7. Sin' oot waka warreltasi
Niinkuin' pisin palmupuista
Sinun rintasi reheät
Rippuwat kuin rypälehet
Wiljawasta wijna-puusta.
v. 8. Minä sanoin suosiolla:
Minun täytywi todella
Ylös astua yröldä
Palmu-puuhun poimimahan
Oiwa oxihin ruweta.
Anna minun armahani
Olla rintas rikkahana
Nijnkuin wijna-puun punaiset
Marja-rypäleet makeat:
Sinun siistit (siewät) sieramesi
Hywän hajun heittäköhöt
Nijnkuin omenat näköisät.
v. 9. Sinun suusi se suloinen
Kurkku lakesi lakea
Maistukohon makealta
Nijnkuin wiina se wikewä
Joka juodahan jalosti
Huokiasti ja hewillä
Ystäwältäni yleten
Joka saatta saneljaxi
Puheljaaxi pulskimmasti.
v. 10. Morsian.
Ystäwäni ylön hywä
Sinä minun, minä Sinun;
Hämpä himoitsee minua
Halataxensa halaawi (halulla).
v. 11. Tule tuttu towerini,
Ylimmäinen Ystäwäni,
Tästä käykämme kedolle;
Maan kylisä kylillä
Wijpykämme wijnamäes
(werkkaisesti).
v. 12. Nostaxemme notkelmasta
Wijna-mäkehen warahin,
Nähdäxemme nähtäwästi
Joss jo wilja wijna-puumme
Kukoistuwat kaunihisti
Joss jo rypäleet rupeewat
Pulskasti puhkeemahan
Joss ne oiwa omenamme
Owat puihin puhjennehet.
Siellä annan armahani
Suuta sullen sulloiseni
Rakkauteni rapean.
v. 13. Jopa kukkaiset kedolla
Heidän andawat hajunsa,
Meidän uxen ulko-puolla
Owat owein edessä
Kaikellaiset kaunihimmat
Hywät hajusta hedelmät:
Ylkä puhuu
Ystäwäni ylön rakas
Minä olen oiwa-lailla
Pannut tallelle takani
Sekä uudet että wanhat.
Aina uusi hempehempi
Ehkä entinen parempi.
Kahdexas Luku.
Morsian 4. wärsyyn asti.
v. 1. Josko ulkona uhean
Sinun löytäisin suloisen
Minun weljeni wakaisen
Minun äitini äkean
Pojan pojista parahan,
Joka itte imenynnä
Olet nuoria nisiä
Äitin elänyt ewäillä,
Sulle suuta suikkajaisin
Jottei kuitenna kukana
Pilkistellen pilkkajaisi
Sijtä soimaisi minua.
v. 2. Minä weisinni wälehen
Sinun saattaisin suolonen
Minun äitini majahan
Huonesehensa hywähän
Josas minua jalosti
Opettaisit oiwa-lailla:
Minä annan Antimixi
Kelwoxesti kryydättyä
Walittua wijnoani,
Wijnaa warsin wikeätä
Makiata maultansa
Omenoista oiwallista
Kranaateista kallihinta.
v. 3. Wasen kätensä wakainen
Pääni aluisna alati,
Kansa oikian kätensä
Hämpä halajaa minua
Syämmestä syleileepi.
v. 4. Ylkä puhuu
Minä wannotan wagasti
Teitä tyttäret todella
Jerusalemin salosta,
Ettettä Tee herätä
Minun ainoo armastani
Eli millänä melulla
Händä waiwoa wakasta;
Aiwan sixi siihen asti,
Kuin hän itek hywäxyypi
v. 5. Kattoppa kuka tulowi
Korwen synkiän sisältä
Kauko maalta kaukaselta
Joka nojaawi nojosa
Päälle ystäwän parahan?
Sinun herätän hywästi
Puuni alla awarimman
Alla oxan omenaisen,
Josa äitisi äkeä
Sinun ombi synnyttänyt;
Josa sinun sijittännä
On sun sijwo synnyttäjäs
Helmoisansa holhonunna,
Maannut kansasi katalan.
v. 6. Morsian rukoillee:
"Muista Ylkä morsiantas
Paina nijnkuin sinettiä
Mua sinun sydämmeesi
Käsiwartehes wakahan
Sidoppas niinkuin sinetti;
Sillä totta todellakin,
Rakkaus on ratki tuima
Warsin wankka ja wäkewä
Niinkuin kuolema kowingin.
Kijwaus on kiintiämpi
Hehkuwata helwettiä:
Hänen hijlens hehkuwaiset
Hohtawat kuin Herran tuli
Liedes liekki liekitsewä.
v. 7. Ettei wedetkään wetelät
Waikka paljon pauhatkohot
Taida ratki rakkautta
Sammuttoa saatawilta:
Ejpä wirratkaan wikewät
Sitä uuwuta, upota.
Jospa joku jalo miesi
Andais kaikki appamalla
Kaikki taloinsa tawaran
Rakkaudesta rutosti,
Ei se maxaisi mitäna."
v. 8. Niistä jotka heikot owat ja
tarwihtewat wielä wahwistusta
ja ylöswalistusta.
* * *
Mutta meidän sisaremme,
Siukkusemme se suloinen,
Wiel' on warsinni wähäinen,
Eikä hänelle hewillä,
Kohta kaswa kaunihia
Nisuxia niukioita:
Mitä meidängin sanoman,
Pitä tekemän tosingin
Sisarellemme siweesti
Sinä päiwänä parasna
Koska häntä kysellähän
Jona puhutaan hänestä.
v. 9. Joss hän ongin jo jalosti
Muuri wahwa ja warustus
Nijn me ratki rakennamme
Teemme juuri taitawasti
Linnan lujimman ladomme
Hopiasta hohtawasta,
Sen päälle pian panemme.
Joss hän wielä ombi owi
Nijn me sengin silitämme
Warustamme wahwistamme
Cedri laudoilla lujilla.
v. 10. Minä olen nijnkuin muuri,
Minun rintani rapeat
Owat toki nijnkuin tornit:
Jonga tähden täysinäisen
Löysin rauhan lempiämmän
Hywän Herrani edesä
Säylyin silmisä suloisen.
v. 11. Salomolla Saarnajalla
Wijsahalla wijnamäki
Ombi jalo oiwallinen
Sen hän antoi angaroille
Wuokran alje wartioille
Wijnamäkensä walitun;
Josta antais jokahainen
Hedelmistänsä hywistä
Wuokras aina joka wuosi
Yxi tuhatta tulosta
Penninkitä pellostansa
Hopiassa hohtawassa.
v. 12. Wijna-mäkeni wäleä
Omaisuudeni omani
On mun aina mielesäni
Eroitettu edesäni:
Sinulle suuri Salomo
Tulee tuhannen todella,
Mutta hedelmäin hywäen
Wakasille wartioillen
Kaxi sataa kaikkiansa.
v. 13. Sinä suuresti suloinen
Joka alati asutkin
Yhellehen yrttitarhas,
Anna minun armiasti
Kuulla äänes kultaiseni;
Pääldä kulkoot kumppanimme.
v. 14. Mutta palaja, pakene
Yxinäinen ystäwäni
Ole wirkku metsä-wuohi
Eli nijnkuin nuori peura,
Yrtti wuorilla waella.
Sixi säylytä sinusi
Jotta jähtyy päiwä kuuma
Warjot wajoowat wähäxi;
Nijn män tulen tuttawani
Sinun korjaan kotihini
Johdattellen joutusasti
Minun Linnaani lujahan.