Kuning. Dawidin 96 Psalmi.
Runoihin pantu weisattaa.
v. 1. Uusi weisu weisatkahat
Herralle aiwan hywälle:
Weisaa Herralle hywälle
Kaikki maa ja kansakunta,
v. 2. Weisatkahat wikkelästi
Herralle sangen hywälle
Händä kilwoin kijttäkähät
Kiitä kaunista Nimeä:
Julistakaat julkisesti,
Päiwä päiwäldä hywingin
Hänen hywää autuuttansa,
v. 3. Luetelkaat lawialda
Pahain pakanain seasa
Hänen kulta kunniaansa;
Kaikkein kansaen seasa
Hänen ihme ihmeitänsä.
v. 4. Sillä Herra ombi suuri
Sangen suuri kijttettäwä;
Ihmeellinen itsesänsä
Julki Jumalain seasa.
v. 5. Kaikki kansain Jumalat
Owat julmat Jumalixi
Ei muut kuin epäjumalat;
Mutta Herra Hengen Luoja,
Ombi Taiwasten tekiä.
v. 6. Kunnia ja kaunistuskin
Owat hänen edesänsä:
Wäkewyys ja suuri woima,
Koreus ja kauneuskin
Hänen pyhäsä pihasa.
v. 7. Kansain suuret sukukunnat
Tuokaat Herralle todella:
Tuokaat Herralle hywälle
Kunnia ia kaikki woima.
v. 8. Tuokaat Herralle hywälle
Kaunis kunnia Nimensä:
Tuokaat lahjat laulamalla,
Ja tulkaat hänen tygönsä
Edes esihuonesijnsa.
v. 9. Kumartakaat kunnialla
Herraa hywää holhojata
Kallihisa kaunistuxes
Peljätkään händä hywästi
Kaikki mailma matala.
v. 10. Sanokaat ja saarnatkahat
Pahoillengin pakanoillen:
Herra hywä on Kuningas,
Jok' on juurikin jalosti
Maan pijrimme matalan
Woimallansa wahwistanut
Ettei lijku, ei lutise.
Tuomitseekin totudeesa
Kaikki kanssat oikeulla.
v. 11. Riemuitkahan riemuisesti
Ratki Taiwahat tasaiset
Iloitkahan maa ja mander
Meri pauhatkaan parahin
Ja ne kaikki kuin on sijnä
Alla aaltojen asuwat.
v. 12. Kedot kaunihit kukista
Ohoh! olkahan iloiset
Kansa kaikkein kuin on hänes:
Te puut pulskat ja pisimmät
Metsän kaikki kaunistuxet
Ihastukahat ilolla.
v. 13. Hywän herramme edesä;
Sillä totta hän tulewi,
Tuomitsemahan tulewi
Maata tätä mailmata.
Herra hän se duomitsewi
Maan pijringin pisimmän
Wagasa wanhurskaudes,
Ja kaikki kansat katalat
Hänen hurskaudesansa
Totuudesaan totisesa.
K. Dawidin 100. Psalmi.
v. 1. Kijtos-psalmi aiwan kaunis.
Riemutkaat riemullisesti
Herralle sangen hywälle
Kaikki maa ja maailmakin.
v. 2. Palwelkaat Herraa hywöä
Ihandellen ja ilolla:
Tulkaat tänne ennakalla
Hänen kaswoinsa etehen
Ratki riemulla hywällä.
v. 3. Tietkäät että Herra tosin
Ombi julkinen Jumala
Hämbä Herra meidän teki
En me itse meitäm tehnyt,
Kansaxensa kaunihixi
Laituimensa lambaixi.
v. 4. Mengät hänen Herran tygö
Porttihinsa, pihahansa
Kijtoxella kaunihilla
Edes esihuoneisijnsa
Wetäykäät weisullanne:
Kijttäkäät Händä hywöä
Ylistäkäät yhteisesti
Hänen hywää Nimeänsä.
v. 5. Sillä Herra ongin hywä,
Hänen hywä laupeudens
Pysyy aina puuttumata
Ijan ijankaikkisesti;
Totta hänen totuudensa
Seisoo monelle sugulle
Sukukunnasta sukuhun!
Hjobin kirjan 3:mas Luku.
Runoxi.
v. 1. Taudin alla angarimman
Kipeimmän kiwun alla
Suuttu Jobi sillä lailla
Jotta kirois kiiwahasti
Pahoin päiwänsä peräti
Sadatteli syntymänsä.
v. 2. Sttten awais Jobi suunsa
Näillä sanoilla saneli:
v. 3. Ohoh! olkohon ijäti
Kadotettu kaiketikkin
Pahin päiwistä peräti,
Jona synnyin syntis parka:
Yö se ylöngin pimiä,
Jona sanottiin saloa:
Mies on siewä sijinnynnä.
v. 4. Sepä päiwä pimiänä
Aina olkohon alati,
Älköön kysykö Jumala
Ylimmäinen ylähäldä
Päiwän semmosen perähän:
Älköön kirkkaus korea
Hänen päällens paista koskaan.
v. 5. Pimeys ja kuollon warjo
Hänen peittäköön peräti
Pilwi päällä pyöryköhön
Sumu syngeä sakea
Päiwän mustan muuttakohon
Jotta keändyis kauhiaxi
Hirwittäisi hirmuisesti.
v. 6. Pimeys sen peittäköhön
Kätköönsä keäriköhön
Ilman olkohon ilota,
Joka wuosi waipukohon
Pojjes jääköhön jälille
Muista päiwista peräti
Ettei kuuluis kuuna päänä
Näkyis ilmoissa ikänä.
v. 7. Katso! yö se yxinäinen
Aina olkohon alati,
Eikä yhtänä iloa
Sille päiwäll' päätyköhön.
v. 8. Kaikki ne kuin kiroawat
Sakeasti sadattawat,
Sitä päiwöä pahoa
Kirotkohot kelpo lailla;
Kaikki noidat noitukohon
Lewiathanin lumojat
Sitä paiwöä pahinda.
v. 9. Tähdet Taiwahan talossa
Hämärästä häiketköhöt
Koittaessa kowan päiwän,
Älkööt waljetko walohon
odottakoot otawata oiwa lailla
Jottei tuntuis tuima päiwä
Jok' ei tulwo tuona päänä,
Älköön nähkö nurja päiwä
Aamuruskon angarimman
Silmä-ripsiä suloisen.
v. 10. Kosk' ei kohtuni owea
Sijnä samas sulkenunna,
Kosk' ei kätkeny kamala
Oiwa onnettomuuttani
Silmiltäni surkeutta
Pimeyteen paiskanunna.
v. 11. Mixen kuollu kohdastansa
Äitini-kohdussa kowassa?
Mixen lapsi läkähtynyt
Syntymässä surkeassa
Äitin kohdust' kontatessa.
v. 12. Mixis owat ottanehet
Minun helmahan hywähän
Kapaloihin käärinehet?
Mixi minä imenynnä
Olen njukiat nisätkin?
v. 13. Nyt män maasa makajaisin
Aiwan olsin alallansa,
Lewossani lepäjäisin
Ratki rauhas, maan raossa.
v. 14. Kanssa suurten Kuningasten
Neuwoitten nukkuneitten
Alla nurmen nukkusingin;
Jotka kuitengin katalat
Rahallansa rakentiwat
Huoneija hohtawia,
Jotk on kylmillä kylissä.
v. 15. Tahi suurten sangaritten
Pää-miestengin parasten
Olsin kansa kätkettynä,
Joill' on kulda kukkarosa
Täynnä huoneet hopiata.
v. 16. Eli että kätkettynä
Kanssa kesken syndyneitten
Jotten ollenkaan olisi;
Niinkuin nuoret pienet lapset
Jotk' ei koskaan kuumottawan
Nähneet walon walkiasta.
v. 17. Siellä haudas haisewassa,
Sijnä täytywi todella
Julman jumalattomangin
Wäkiwallasta wäsyä,
Luiskehestansa lakata:
Sijnä lepaäwät lewossa
Owat nekin nukuxissa
Jotka paljo-waiwaa näit.
v. 18. Siinä on wangeilla wapaus
Ratki rauha muiden kanssa
Eipä kuule kummingana
Ääntä waatian wihasta.
v. 19. Sijnä owat sijwollansa (siiwoxehen)
Sekä pienet, että suuret
Palweljatkin pahaaltansa
Isännistään irrallansa
Vaimoistansa wapahana.
v. 20. Mixi walo waiwaisille
Annettu on arwollansa,
Mixi elämä esinnä
Murheellisille mitattu
Sydämmille suruisille?
v. 21. Jotka kuiteng' kuolemata
Odottawat oiwa lailla;
Mutt' et tule toisinansa
Waikka kaiwaisit katalat
Ennemmin kuin ennakalla
Miehet luowat mieluisimmat
Aarni-haudan ahnehesti.
v. 22. Illoin, aamun iloitsewat
Jotka ratki riemuitsewat
Että haudan ennättäisit?
v. 23. Sille miehelle mureessa
Jok' et tiedä tiestä lijon
Jong' on polku peitettynä
Itse julki Jumalalda.
v. 24. Tätä woiwotan, walitan,
Sillä minun leipän' luonna
Minä huiki huokaelen
Minun parkuni pahimman
Nijnkuin weden wuodattanen.
v. 25. Jotta joutu joutusasti
Jotan pelkäisin pahoingin
Sepä tuli tuimimmasti
Minun päälleni pakotti;
Jotan karton kaunihisti
Tuopa tapahtui minulle.
v. 26. Enkös ollut onnellinen?
Enkös rauhassa rawittu?
Eikös ollut oiwallinen
Lepo lässäni likellä?
Ja nyt tuli tuiskun kanssa
Lewottomuus lennon kanssa
(lawialda)(lentämättä)
Suru semmonen samea.
Hjobin kirjan 7:mäs Luku
Runoissa weisattawa, Ihmisen Elämän surkeudesta.